Tein juuri kirjanpidon tilinpäätöksen syyskuun ajalta. Pienituloisena pyrin kirjaamaan ylös kaikki tulot ja menot, jotta näkisin mihin ne rahat oikeasti menevät. Syyskuun menot ei ollut kivaa katsottavaa. Vaikka en törsännyt mihinkään ihmeelliseen, rahaa paloi silti paljon enemmän kuin olisin uskonut. Nyt lokakuussa otan tavoitteeksi elää säästeliäämmin ja pienentää ruokalaskua kolmanneksen verran.
Fuksiaisaiheisessa kirjoituksessa mainitsin sivulauseessa, kuinka erityisesti aivan opiskelujen alussa olin taloudellisesti tiukoilla. Koska raha-asiat mietityttävät monia, ajattelin tehdä tästä aiheesta oman kirjoituksen.
Ensinnäkin asunnon etsiminen oli yhtä tuskaa. Opiskelija-asuntosäätiö ei pystynyt minulle sellaista järjestämään, joten jouduin turvautumaan yksityishenkilöiden tarjoamiin asuntoihin. Nämä olivat aivan yhtä kiven alla, ja pidän suoranaisena ihmeenä sitä, että ylipäätään onnistuin järjestämään asunnon ennen lukuvuoden alkua. Kallishan asunto on, mutta ainakin minulla on joku katto päänpäällä.
Asunnon suhteen ensimmäinen iso menoerä oli takuuvuokran maksaminen. Vuokranantajani vaati kolmen kuukauden takuuvuokran maksamista vuokrasopimuksen allekirjoitushetkellä, sekä ensimmäisen kuukauden vuokran maksua muuttohetkellä – siis yhteensä neljän kuukauden vuokran maksu ennen kuin yksikään Kelan tuista oli tullut. Oli siinä kyllä tämän tytön lompakko kovilla. Älkää kuitenkaan säikähtäkö, sillä yleensä takuuvuokrat eivät ole noin suuria – ainakin opiskelija-asuntojen kohdalla käytäntönä taitaa olla yhden kuukauden takuuvuokra. Jotkut myös onnistuvat neuvottelemaan useamman kuukauden takuuvuokran pienemmäksi tai pois kokonaan, esimerkiksi niin, että vanhemmat tulevat vuokran takaajiksi. Minulle tämä ei kuitenkaan ollut vaihtoehto.
Astiat, kalusteet, pyyhkeet, matot ja kodinkoneen maksavat kaikki. Minä neuvoisin keräämään esimerkiksi astiasarjoja jo hyvissä ajoin ennen muuttoa, jottei iso lasku näistä tulisi kerralla. Minä olin onnekkaassa asemassa, sillä minulla oli muuttaessani astiat haalittu kasaan, ja siistejä huonekaluja löysin käytettyinä. Myös esimerkiksi pyykkikone löytyi nettikirpparilta, eikä minulla siis kalusteisiin mennyt juuri paria sataa enempää. Sekin oli minulle iso raha, mutta olisi voinut olla huonomminkin.
Meillä syyskuu on aina yhtä hulabaloota. Ainejärjestö järjestää paljon erilaisia bileitä, baarikierroksia ym. Näihin bileisiin osallistumisen tarpeellisuus voidaan tietenkin kyseenalaistaa, mutta mielestäni kannattaa osallistua edes johonkin noista, etenkin jos et vielä tunne paljon ihmisiä yliopistolta. Paitsi että bileet ovat useimmiten hauskoja, ne ovat myös loistava keino tutustua uusiin ihmisiin. Ujoja suomalaisia kun ollaan, niin tutustuminen onnistuu parhaiten lievässä hiprakassa. Moniin näistä bileistä on usein pieni osallistumismaksu, esim. 5-10€, mutta yleensä se silloin myös sisältää pari lasia boolia ja esimerkiksi kyydin paikkaan X. Rahaa menee tietenkin myös omiin juomiin, mutta sen summan päätät sitten itse. Sitsien liput ovat kalliimpia, mutta nämä ovatkin hienompia juhlia ja ruoka sisältyy lipun hintaan. Vuosijuhlien pelkkä lippu maksaa yleensä 70-100 €, ja jos sinulla ei ole sopivaa asua (naisilla pitkä iltapuku), tulee senkin ostaminen tai vuokraaminen kalliiksi. Vuosijuhlille kannattaa kuitenkin osallistua edes kerran opiskeluaikana.
Muita mieleen tulevia menoeriä ovat esimerkiksi ylioppilaskunnan vuosimaksu (maksettiin kesällä, muistaakseni 80€) sekä ainejärjestöjen jäsenmaksut ja opiskelijakortin tilaaminen, joihin sai noin satasen uppoamaan.
Opiskelun alussa vedin kovat stressit siitä, että opintotukihakemukseni viipyi Kelan käsittelyssä noin 1,5 kuukautta, kun taas jotkut ystävistäni saivat päätöksen opintotuen myöntämisestä jo muutamassa päivässä. Kelalta ilmoitettiin syyksi tähän se, että olin tehnyt muuttoilmoituksen maistraattiin alkaen 1.9., ja ennen tätä päivää he eivät voi käsitellä hakemusta. Ilmeisesti he eivät voi myöntää asumistukea, ennen kuin näkevät vahvistuksen osoitteelle maistraatista, tai jotain tämän tapaista. Kelalta toivottiin, ettei heille soiteltaisi näiden käsittelyssä olevien hakemusten takia – heillä kun on muutenkin kiire ja kaikki hakemukset hoidetaan kun ehditään. No, mistäs minä tämän olisin voinut tietää... Muistaakseni sain ensimmäisen kuukauden opintotuen päivän-pari myöhässä, mutta onneksi se ei tämän enempää viipynyt.
Kelan hidas toiminta vaikutti tietysti myös opintolainan saamisen viivästymiseen. Opintolainaahan ei saa, ellei siitä ole tehty valtiontakauspäätöstä, ja valtiontakauspäätös tulee vasta kun Kelan opintotukipäätöskin tulee. Tämän tukipäätöksen saamisen jälkeen opintolainan hakeminen oli suhteellisen nopeaa. Ensin varasin ajan pankkiin, ja noin viikon päästä minulla oli pankissa uusi aika, jolloin kaikki paperit allekirjoitettiin ja rahat laitettiin tilille. Valtiontakaus on 300 €/kk, ja ainakin itselläni rahat tulevat kahtena könttinä: syksyllä 1200 € ja tammikuussa 1500 €. Korot menevät automaattisesti tililtä kahdesti vuodessa – tämä tulee halvimmaksi.
En ollut innoissani opintolainan ottamisesta, mutta olosuhteiden pakosta minun oli se pakko tehdä. Opintolainasta huolimatta minun asiani ovat hyvin – meillä Suomessa korkeakouluopetus on ilmaista, meillä ei ole valtavia lukukausimaksuja kuten monissa maissa ja tämän lisäksi meille maksetaan opintotukea, minun tapauksessani vajaat 500 € kuukaudessa. Suomi on monessa mielessä opiskelun luvattu maa, ainakin, jos onnistut pääsemään sisään korkeakouluun. Ja mikset pääsisi? Oikeanlaisella valmistautumisella suorastaan joudut sisään.
No comments:
Post a Comment