Lukeminen ei ole yhtä kuin oppiminen

Yritän nyt parantaa tapani ja lopettaa hetkeksi valituksen kaikesta ja kirjoittaa mieluummin jotain mahdollisesti jopa hyödyllistä. Omista pääsykokeistani on jo aikaa, ja tulevana keväänä hakevien kokeet ovat vielä kaukana edessä, mutta uhrataan nyt muutama hetki pääsykokeiden ajatteluun joka tapauksessa. 

Pääsykokeisiin lukiessa minua ahdisti ystävieni jatkuvat ”Kuinka paljon olet lukenut?” – kysymykset. Miksi? Koska minä en varsinaisesti lukenut. Minä opiskelin. Minä opin. Oli stressaavaa kuunnella toisten vertailua siitä, kuinka monta kertaa mikäkin koealue on luettu. Itse en osannut vastata. En tiedä, monestiko luin koealueen läpi. Kokonaan alusta loppuun ehkä kerran.

   Älkää käsittäkö väärin. Minä näin paljon vaivaa pääsykokeiden eteen. Minä tunnen itseni oppijana, ja tiedän, ettei minulle jää paljoakaan asiaa mieleen, jos vain luen tekstin läpi. Minun täytyy todella työstää tekstiä lähinnä kirjoittamalla, jos haluan oppia jotain. Omalla kohdallani lukeminen ei todellakaan ole yhtä kuin oppiminen.

Tässä hieman tapoja, kuinka työstin tekstiä.

Ensinnäkin, kirjoitin omat muistiinpanot joka aiheesta. Kirjojen teksti on kuitenkin hyvin tiivistä, ja kaikki on tärkeää, eli mitään ei oikein voi jättää pois, joten toisinaan omat muistiinpanoni olivat melkein pidempiä kuin alkuperäinen teksti. Aikaa tähän meni tuhottomasti. Jos kirjoitin muistiinpanot koneella, aloitin sisällysluettelon kirjoittamisella. Tämän jälkeen kirjoitin otsikoiden alle kappaleiden tärkeimmät kohdat ranskalaisin viivoin. Koska kyseessä on muistikoe ja pisteitä annetaan tiettyjen sanojen käytöstä, ei muistiinpanoja kannata kirjoittaa periaatteella ”selitän omin sanoin”. Kirjoitin siis muistiinpanot samoin sanoin kuin kirjassa, mutta jos halusin omin sanoin selventää itselleni jotain, kirjoitin omia huomioita punakynällä marginaaliin. Myöhemmin luin muistiinpanot ja kävin ne kirjan kanssa uudelleen läpi. Silmäilin kirjan tekstiä, silmäilin muistiinpanoja, ja kirjoitin lisäyksiä marginaaliin ja korostin tiettyjä sanoja tekstistä. 

Monet sanovat lukevansa pääsykoekirjat pari kertaa läpi kuin romaania lukisi. Minulle tämä tapa ei sovi missään nimessä. Olen hidas lukija, eikä minun todellakaan kannata tuhlata viikkoja siihen, että luen kirjat läpi muistamatta mitään. Minusta paljon parempi tapa on lukea aivan kuin se olisi ainut tilaisuutesi. Kirjoitin usein otsikot ylös vihkoon ennen lukemista niin, että niiden ympärille jäi tilaa kirjoittaa tukisanoja. Tämän jälkeen luin tietyn kappaleen läpi, suljin kirjan, ja ajattelin mitä olin juuri lukenut. Otin kynän, ja kirjoitin vihkoon otsikon ympärille, mitä muistin lukemastani. Kävin koko alueen tällä tavoin läpi. Saatuani aiheen loppuun, luin kaikki muistiinpanoni läpi, ja tein lisäyksiä, jos mieleeni muistui vielä jotain. Tämän jälkeen luin kirjaa uudestaan, nyt hieman pidempinä pätkinä. Tällä kertaa otin erivärisen kynän, ja lisäsin otsikoihin uusia kohtia, joita en ensimmäisellä kerralla muistanut. 

 

Tein myös kirjan kanssa suuria ja pieniä ajatuskarttoja, joita teippailin seiniin tai jätin esille pitkin taloa. Aika harvoin minä niitä todella pysähdyin lukemaan, mutta koin näiden tekemisestä kuitenkin olleen hyötyä.

Tein käsitteistä kortit. Toiselle puolelle kirjoitin käsitteen, toiselle sen sanatarkan selityksen. Kirjoitin käsitteet normaalille paperille, päällystin kontaktimuovilla ja leikkasin irti. Laitoin lappuset kulhoon, nostin kortin, koitin selittää sen itselleni, ja vasta sitten katsoin vastauksen. Esimerkiksi toisella puolella paperia saattoi lukea ”budjetti”, toisella selityksenä ”valtion talousarvio”. Mielestäni tämä oli loistava tapa opetella valtiosääntöoikeudelliset käsitteet. Jossain vaiheessa muistin sanan selityksineen jo pelkän kortin muodosta, lukematta edes termiä. Kannattaa kokeilla!

Selitä! Lue. Laita kirja kiinni. Selitä jollekin mitä olet lukenut. Perheenjäseneni, jopa koirani, alkoivat heti haukotella kun avasin suuni kertoakseni lukemastani. Tämä kuitenkin toimii, jos sinulla on joku joka kuuntelee. Voit tietysti selittää asian vain itseksesi, puhua kultakalalle tai kaktukselle, väliäkö sillä, mutta itsestäni on vaikea puhua, jos kukaan ei kuuntele. Jos sinulla on ystävä, joka myös lukee samoihin pääsykokeisiin, voisi olla hyvä ajatus ensin lukea tietty alue läpi ja sitten selittää alueen sisältö sitten toiselle. Ajattele itseäsi opettajana – sinun on opeteltava tietty asia, jotta voit opettaa sen muille.

Laadi tietystä alueesta tukisanalista. Koeta tämän jälkeen käydä mielessäsi alue läpi pelkän tukisanalistan avulla.

Lue sisällysluettelo läpi. Pääaiheet on yleensä sisällysluettelossa, ja sisällysluettelo on monesti loistava tärppilista mahdollisista esseekysymyksistä tai pienemmistä tehtävistä. Voit kopioida sen, ja tehdä siihen hieman muistiinpanoja otsikoihin liittyen. Mieti, mitä osaat kertoa kustakin otsikosta.

No niin. Nyt ei mietitä kokeita pieneen hetkeen, eihän?