Yhtä juhlaa

Minulle on tullut sähköpostitse pyyntö kertoa meidän ainejärjestömme tapahtumista, joten tämä kirjoitus on omistettu erityisesti nimimerkille KrissW.

Osallistuin eilen pitkästä aikaa ainejärjestön tapahtumaan kun uusi Mr. Artikla valittiin. Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että koko Mr. Artikla –kilpailu meni vähän ohi. Kisa oli toki vähän sekava, mutta sitäkin sekavampi taisi olla kirjoittajan pää. Mr. Artikla valitaan vuosittain, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun pääsin paikalle. Kisan finaali oli nyt ainakin eilen Rovaniemen Tivolissa, ja kisassa oli muistaakseni kolme osiota: Mr. Syväkurkku, Mr. Nylkyttäjä ja ei hajuakaan mikä se kolmas osio oli. Siinä kuitenkin nähtiin paljasta pintaa niin kuin oikkareiden juhlissa aina, mutta tällä kertaa voin vaikka vannoa kuulleeni myös pätkiä artikkelista ”Ympäristöoikeuden perusteet” teoksesta Oikeusjärjestys osa II. Tai ehkä minä vain kuvittelen, illan nesteytyksestä tuli nimittäin pidettyä kunnolla huolta. Minusta ilta oli mukava, mutta se johtui loistavista etkoista ja jatkoista, ja siitä porukasta jonka kanssa olin liikkeellä. Itse tilaisuus oli vähän lattea. Minä kaipaisin tarpeeksi ihmisiä ympärille ja kunnollista tanssilattiaa, jossa ihmiset tanssivat ja pitävät hauskaa. Ymmärtääkseni bileet pidetään yleensä torstaisin siitä syystä, että se on meillä yleinen tenttipäivä. Tivoli ei ole normaalisti torstaisin auki, joten tuo eilinen oli lähinnä oikkareiden tilaisuus, ja minusta se jäi aika laimeaksi, koska isompi puoli ei ollut auki, ja ihmisiä olisi saanut olla enemmän paikalla. Meillä oli kuitenkin hauska ilta, ja toivon todella ettei kellään ollut kameraa etkoilla, Tivolissa tai jatkoilla. Yleensä vitsaillaan, että oikis pilaa mahdollisuudet poliittiselle uralle, koska suuresta osasta oikkareista löytyy arveluttavaa kuvamateriaalia. Minä tiedän että minusta löytyy tällaisia kuvia, mutta toivon, ettei häpeäseinäni ole taas kasvanut eilisen johdosta. Ai niin. Ei aavistustakaan, kuka on uusi Mr. Artikla.

Aioin myös kirjoittaa muutaman viikon takaisesta Poronkusemasta, joka on Artiklan järjestämä rastikisa ja mahtava bileviikonloppu opiskelijoille, joita tulee Rovaniemelle ympäri Suomen. En kuitenkaan ollut kaupungissa tuona viikonloppuna, joten reportaasi jää nyt väliin. Lisää Poronkusemasta voi lukea Artiklan sivuilta.

Juttelin kaverieni kanssa opiskelijaelämästä, tai siitä, kuinka minä en heidän mielestään elä opiskelijaelämää. Heidän mielestään otan kaiken liian vakavasti, olen liian vastuuntuntoinen ja jään jostain paitsi kun en ikinä pääse bileisiin tai kavereiden kanssa ulos koska olen aina töissä. Kyllä minä olen itsekin miettinyt, jäänkö minä paitsi siitä oikeasta opiskelijaelämästä. Ehkä, mutta entä sitten? Minä en ole kova bilettäjä. Tykkään kyllä juhlia, mutta en liian usein. Minä olen vastuuntuntoinen totta kai, ja haluankin olla. Minun on pakko, sillä minulla on lemmikkejä, joiden vuoksi en noin vain voi lähteä tuntemattomien mukaan juhlimaan viikoksi Leville, enkä haluakaan. Minun on myös tehtävä töitä, jotta opiskelu ylipäätään olisi mahdollista. Välillä tuntuu että kaverini säälivät minua siksi, etten käy oikein missään, mutta ei opiskelevalla ja samaan aikaan työssä käyvällä ihmisellä ole siihen yhtä paljon aikaa, mahdollisuuksia ja energiaa ravata baareissa ym. kissanristiäisissä kuin kokopäiväisellä opiskelijalla, jonka vanhemmat avokätisesti rahoittavat lastensa juhlintaa. Vaikka olenkin opiskelija, niin elän mieluummin omaa elämääni kuin ”opiskelijaelämää”, jos se tarkoittaa pelkkää bilettämistä.