Olen tällä viikolla ollut luennoilla ensimmäistä kertaa parin kuukauden tauon jälkeen, ja pitkästä aikaa tunnen innostuneeni jostakin opiskeltavasta asiasta. Minulla on sellainen viha-rakkaus-suhde luentoihin. Aina ei jaksaisi mennä luennoille, luennoilla istuttu aika on aina pois lukemisesta, työnteosta ynnä muista enemmän tai vähemmän tärkeistä asioista, ja toisinaan luennoilla istuminen suorastaan ahdistaa. Toisaalta hyvä luennoitsija saa kuulijakunnan innostumaan ja kiinnostumaan käsiteltävästä asiasta, luennot ovat kivaa vastapainoa yksin puurtamiselle, luennoitsija vastaa mieltä askarruttaviin kysymyksiin ja toivottavasti hänen onnistuu myös tuoda uusia näkökulmia käsiteltävänä olevaan asiaan. Tänään minun kannatti ehdottomasti nousta sängystä tavallista aikaisemmin ja osallistua luennoille, sillä aloin taas muistamaan niitä syitä joiden vuoksi ylipäätään halusin oikikseen. Kai se on nyt tunnustettava, että koko vuoden synkistely on johtunut pitkälti omista henkilökohtaisista asioista, ei niinkään opiskelusta, vaikka auttamatta omat ongelmat ovat näkyneet surkeana opintomenestyksenä. Alan taas saamaan lukumotivaatio takaisin hitaasti mutta varmasti. Päivien pitenemiselläkin on varmasti vaikutusta mielialaani. Vielä pari kuukautta sitten kolmelta oli jo pimeää, nyt kello on puoli seitsemän (jostain syystä blogini näyttää ajan väärin) ja vielä on valoisaa.
No comments:
Post a Comment