Tenttimasennusta ilmassa

Sain tänään tentissä märän rätin kasvoilleni. Kyllä minä luin tenttiin, mutta en ehtinyt lukemaan koealuetta kokonaan. Joka ainut kysymys oli siitä osasta, jota en ollut lukenut. Tunsin itseni älyttömän typeräksi satuillessani sivutolkulla puutaheinää.

Nimimerkki Bex kysyi sähköpostitse millaisia arvosanoja olen saanut. No, kaikkea löytyy laidasta laitaan. Vitosia on enemmän kuin ykkösiä, eniten arvosanoja on näiden väliltä, ja hylättyjä on nyt tämänpäiväisen jälkeen enemmän kuin vitosia ja ykkösiä yhteensä.

Olen vihainen itselleni siitä, etten lukenut enemmän. Kysymykset eivät edes olleet vaikeita. Minä taisin todella ansaita tämän epäonnistumisen. Olen sanonut tämän ennenkin, mutta nyt tämä hölmöily saa riittää, ja on aika ottaa itseäni niskasta kiinni. Ei tässä kehtaa kohta edes peiliin katsoa.

Ironista kyllä, A.M. kysyi sähköpostitse vinkkejä tenttiin valmistautumiseen tilanteissa, joissa aika ei riitä koko alueen opetteluun. Nyt tässä varoituksen sana: Tenttialueen opettelu 70-prosenttisesti ei riitä, jos kaikki kysymykset tulevat siitä jäljelle jääneestä 30 prosentista. Täytyy kuitenkin tunnustaa, että pääsykoe on ollut ainut tentti ikinä, jonka koealueen olen lukenut kokonaan. Jokaiseen muuhun tenttiin olen aina mennyt enemmän tai vähemmän tuurilla ja vaihtelevalla menestyksellä. On joitain kursseja, jotka eivät kiinnosta, ja joiden asiat opettelen vain tenttiä varten – kuitenkin suurimman osan kurssien sisällöstä pyrin opettelemaan tulevaisuutta varten, jotta joku päivä minusta tulisi ammattitaitoinen juristi. Tällöin tentin suorittaminen pikaopiskelutyylillä ja tuurilla on karhunpalvelus itselle.

Valehtelisin kuitenkin itselleni ja teille, jos väittäisin, etten lukiessa miettisi sitä, mitähän tentissä voitaisiin kysyä, ja sitten painottaisi näitä asioita opiskelussa. Kun yritän pikaopiskella tenttiin, teen seuraavasti:

1. Etsin käsiini vanhat tenttikysymykset. Tästä näkee, millaisia asioita on aiemmin kysytty, ja myös, onko samoja kysymyksiä kierrätetty useasti. Etsin näihin ja samankaltaisiin kysymyksiin oikeat vastaukset. Artiklan sivuilta löytyvät Lapin yliopiston vanhat kysymykset.

2. Sisällysluettelo on loistava tukisanalista tenttialueen tärkeimmistä asioista. Kannattaa vilkuilla pääotsikot ja väliotsikot, ja miettiä, mitkä asioista olisi ihan ehdotonta osata. Teen näistä asioista monesti muistiinpanot. Voi olla hyvä idea kopioida sisällysluettelo. Tällöin otsikoihin voi myös raapustaa muutamia tukisanoja.

3. Mietin aina, mikä on tenttialueen keskeisin säädösteksti ja luen sen. Laista puuttuu kirjan kommentaariosuus, mutta jos aikaa ei ole kirjan lukemiseen, on lain lukeminen hyvä idea. Monet lait ovat pitkiä, mutta asia on niissä selkeästi tiivistettynä. Esimerkiksi Työ- ja sosiaalioikeuden kurssin tärkein laki oli työsopimuslaki, ja ainakin omalla tenttikierroksellani tentin olisi voinut läpäistä pelkästään tämän lain asiat osaamalla.

4. Selailen kirjaa, poimin käsitteitä, listoja, luetteloita, tärkeiltä tuntuvia asioita. Toivon parasta, ja vannon lukevani seuraavaan tenttiin paremmin.

Vauvajuttuja

Poden nyt pientä syyllisyyttä siitä, että tein lastensuojeluun ilmoituksen naapurin pariskunnasta, joilla on pieni lapsi. Tiedän heidän olevan lastensuojeluviranomaisten tarkkailussa, ja ilmeisesti huostaanotto on ollut lähellä jo aiemmin. Naapurista kuului ensin huutamista, sitten lapsen itkua ja sitten vielä miehen karjuntaa ”Hiljennä se pentu heittämällä se seinään!!”. Tässä vaiheessa päätin puuttua tilanteeseen, ja kävin soittamassa ovikelloa ettei vain mitään tapahtuisi kellekään. Täytyy kuitenkin sanoa, että kynnys sekaantua muiden asioihin oli suuri, mutta pelko vauvan turvallisuudesta oli vielä suurempi. Ehkä me suomalaiset olemme sellaisia, että kunnioitamme toisten yksityisyyttä niin paljon, ettei hurjiinkaan tilanteisiin uskalleta puuttua, vaan mieluummin asioita katsotaan läpi sormien. Vai olemmeko me vain välinpitämätöntä kansaa? Joka tapauksessa tunsin itseni aika hölmöksi seisomassa tuntemattomien ihmisten oven takana, ja kysymässä onko kaikki nyt hyvin, vaikka koko rappu varmasti kuuli, ettei mikään ole siinä asunnossa kohdallaan. Vauva huusi naama punaisena, nuori rouva itki silmä mustana ja miestä ei näkynyt missään. Kuulemma kaikki oli ihan hyvin. Kuiskasin rouvalle että jos tämä tarvitsee paikkaa rauhoittua vauvan kanssa, niin tulee koputtamaan oveen. Mietin, että ylitänköhän tässäkin jonkun näkymättömän rajan, mutta rouva näytti melkein huojentuneelta. Tein lastensuojeluilmoituksen, mutta aloin kuitenkin pohtimaan, toiminko siinä väärin. Enhän minä voi todistaa, että vauvaa on ikinä vahingoitettu, mutta en ikinä antaisi itselleni anteeksi, jos lapsi joku päivä oikeasti olisi hiljennetty heittämällä seinään. Kyllä mielestäni jokaiselle kuuluu vastuu puuttua uhkaaviin vaaratilanteisiin, erityisesti kun kyse on puolustuskyvyttömän vauvan hengestä. Aikuista naista en voi pakottaa hakemaan apua parisuhdeväkivaltaan, eikä se asia minulle kuulu, mutta vauvan henkeä en aio vaarantaa jättämällä lastensuojeluilmoituksen tekemättä. Toivottavasti lapsen vanhemmat ymmärtävät, että ajattelen vain heidän lastensa parasta ja olen huolestunut, missään nimessä en kiusallani tätä tee.

Nyt vauvoista tuli mieleen… Oletteko ajatelleet lasten hankkimista jo opiskeluaikana? Pitäisi kai puhua lasten saamisesta – mummoni aina muistuttaa, että lemmikeitä hankitaan, lapsia saadaan. Minä stressaan kaikesta kamalasti, erityisesti taloudellisesta pärjäämisestä. Tämä on yksi syy siihen, etten ole uskaltanutkaan harkita lasten hankkimista lähitulevaisuudessa vaan vasta joskus kolme-nelikymppisenä, kun olen valmistunut ja toivottavasti minulla on hyvä työ ja koti ja talous kunnossa. Haluaisin kuitenkin tehdä lapset nuorena, jos se vaan on mahdollista. Ja viime aikoina olen alkanut ajattelemaat – olisiko sittenkin mahdollista hankkia lapsia jo opiskeluaikana? Kellään opiskelevista ystävistäni ei ole lapsia, enkä tiedä kuinka taloudelliset ja muut asiat käytännössä toimivat. Onko teillä mitään kokemusta tästä? Millaisia suunnitelmia blogini lukijoilla on tulevaisuuden suhteen? Mainittakoon vielä, ettei minulla ole vauvakuumetta. Haluaisin kuitenkin mieluummin tehdä lapset tähän väliin, kun opiskelukin on hyvin vapaata enkä vielä ole siinä 50:n viikkotunnin uraputkessa mukana.

Harjoitustehtäviä Lapin oikiksen pääsykokeisiin 2012, osa 1

Selailin äsken Oikeusjärjestys osa kolmosta, ja poimin tekstistä joitain kohtia. Tässä olisi muutama harjoitustehtäviä Lapin oikiksen pääsykokeisiin 2012. Nämä ovat nimenomaan harjoitustehtäviä, sillä pääsykokeessa tuskin kysytään näitä tällaisenaan - kaikki nämä on kuitenkin osattava, joten suosittelen lämpimästi testaamaan ennen pääsykoetta osaatko varmasti nämä. Lisää tehtäviä ja harjoituspääsykokeita on luvassa myöhemmin. Tsemppiä kaikille hakijoille!

1. Mitkä periaatteet muodostavat velvoiteoikeuden yleisen perustan? Tee mindmap periaatteista, ja avaa periaatteita lyhyesti mindmappiin. (Velvoiteoikeus)

2. Selitä lyhyesti: (Velvoiteoikeus)

a. Aiheuttamisperiaate

b. Tuottamusperiaate

c. Ankara vastuu

d. Force majeure

e. Isännänvastuu

f. Vastuunsamastus

g. Vahingon minimoimisvelvoite

h. Deliktikelpoisuus

i. Falsa demonstratio non nocet

3. Jälkikäteinen oikeusturva hallinnossa? (Hallinto-oikeus)

4. Tee muistiinpanot lainvalmistelun eri vaiheista. (Miten laki syntyy?)

Yhtä juhlaa

Minulle on tullut sähköpostitse pyyntö kertoa meidän ainejärjestömme tapahtumista, joten tämä kirjoitus on omistettu erityisesti nimimerkille KrissW.

Osallistuin eilen pitkästä aikaa ainejärjestön tapahtumaan kun uusi Mr. Artikla valittiin. Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että koko Mr. Artikla –kilpailu meni vähän ohi. Kisa oli toki vähän sekava, mutta sitäkin sekavampi taisi olla kirjoittajan pää. Mr. Artikla valitaan vuosittain, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun pääsin paikalle. Kisan finaali oli nyt ainakin eilen Rovaniemen Tivolissa, ja kisassa oli muistaakseni kolme osiota: Mr. Syväkurkku, Mr. Nylkyttäjä ja ei hajuakaan mikä se kolmas osio oli. Siinä kuitenkin nähtiin paljasta pintaa niin kuin oikkareiden juhlissa aina, mutta tällä kertaa voin vaikka vannoa kuulleeni myös pätkiä artikkelista ”Ympäristöoikeuden perusteet” teoksesta Oikeusjärjestys osa II. Tai ehkä minä vain kuvittelen, illan nesteytyksestä tuli nimittäin pidettyä kunnolla huolta. Minusta ilta oli mukava, mutta se johtui loistavista etkoista ja jatkoista, ja siitä porukasta jonka kanssa olin liikkeellä. Itse tilaisuus oli vähän lattea. Minä kaipaisin tarpeeksi ihmisiä ympärille ja kunnollista tanssilattiaa, jossa ihmiset tanssivat ja pitävät hauskaa. Ymmärtääkseni bileet pidetään yleensä torstaisin siitä syystä, että se on meillä yleinen tenttipäivä. Tivoli ei ole normaalisti torstaisin auki, joten tuo eilinen oli lähinnä oikkareiden tilaisuus, ja minusta se jäi aika laimeaksi, koska isompi puoli ei ollut auki, ja ihmisiä olisi saanut olla enemmän paikalla. Meillä oli kuitenkin hauska ilta, ja toivon todella ettei kellään ollut kameraa etkoilla, Tivolissa tai jatkoilla. Yleensä vitsaillaan, että oikis pilaa mahdollisuudet poliittiselle uralle, koska suuresta osasta oikkareista löytyy arveluttavaa kuvamateriaalia. Minä tiedän että minusta löytyy tällaisia kuvia, mutta toivon, ettei häpeäseinäni ole taas kasvanut eilisen johdosta. Ai niin. Ei aavistustakaan, kuka on uusi Mr. Artikla.

Aioin myös kirjoittaa muutaman viikon takaisesta Poronkusemasta, joka on Artiklan järjestämä rastikisa ja mahtava bileviikonloppu opiskelijoille, joita tulee Rovaniemelle ympäri Suomen. En kuitenkaan ollut kaupungissa tuona viikonloppuna, joten reportaasi jää nyt väliin. Lisää Poronkusemasta voi lukea Artiklan sivuilta.

Juttelin kaverieni kanssa opiskelijaelämästä, tai siitä, kuinka minä en heidän mielestään elä opiskelijaelämää. Heidän mielestään otan kaiken liian vakavasti, olen liian vastuuntuntoinen ja jään jostain paitsi kun en ikinä pääse bileisiin tai kavereiden kanssa ulos koska olen aina töissä. Kyllä minä olen itsekin miettinyt, jäänkö minä paitsi siitä oikeasta opiskelijaelämästä. Ehkä, mutta entä sitten? Minä en ole kova bilettäjä. Tykkään kyllä juhlia, mutta en liian usein. Minä olen vastuuntuntoinen totta kai, ja haluankin olla. Minun on pakko, sillä minulla on lemmikkejä, joiden vuoksi en noin vain voi lähteä tuntemattomien mukaan juhlimaan viikoksi Leville, enkä haluakaan. Minun on myös tehtävä töitä, jotta opiskelu ylipäätään olisi mahdollista. Välillä tuntuu että kaverini säälivät minua siksi, etten käy oikein missään, mutta ei opiskelevalla ja samaan aikaan työssä käyvällä ihmisellä ole siihen yhtä paljon aikaa, mahdollisuuksia ja energiaa ravata baareissa ym. kissanristiäisissä kuin kokopäiväisellä opiskelijalla, jonka vanhemmat avokätisesti rahoittavat lastensa juhlintaa. Vaikka olenkin opiskelija, niin elän mieluummin omaa elämääni kuin ”opiskelijaelämää”, jos se tarkoittaa pelkkää bilettämistä.