Tulojen vaikutuksesta suhteeseen

Piilotin tänään tenttikirjat vaatekaappiin ja kömmin itse peiton alle piiloon. En halua lukea. Löytyykö täältä vapaaehtoisia tekemään pari tenttiä puolestani tässä kuussa? Ei haittaa jos et hallitse tenttialueita. En minäkään.

Anteeksi etten ole aikoihin päivittänyt mitään järkevää. Minulla on ollut kiireitä töiden kanssa, olen sairastellut ja tämän lisäksi epäilen tulleeni lievästi allergiseksi oikikselle. Toivottavasti kukaan lukijoistani ei pode samaa allergiaa – se ei tee hyvää opintomenestykselle!

Tämä ei nyt sinänsä liity oikikseen, mutta haluaisin silti kysyä teidän mielipidettä siitä, onko sillä merkitystä kumpi pariskunnasta tienaa enemmän? Oikiksen käyminen ei takaa hyviä ansioita, mutta itse näen sekä työllisyystilanteet että ansiot ihan kohtuullisen hyvinä. Meidän tiedekunnassa yli puolet on naisia, joten monet naiset tulevat tulevaisuudessa varmasti ansaitsemaan ihan kivasti. Tutkimusten mukaan sellaiset suhteet, joissa nainen ansaitsee enemmän, päättyvät useammin eroon kuin sellaiset, joissa nainen on se vähemmän ansaitseva osapuoli. Tällaisissa suhteissa mies myös pettää useammin pönkittääkseen kärsinyttä egoaan kun nainen tuo suuremman leivän kotiin.

Minä itse en missään nimessä ole etsimässä elättäjää, vaan haluan pärjätä omillani ja pystyä tarvittaessa vaikka yksin elättämään koko perheen. En missään nimessä halua olla riippuvainen jostakusta toisesta henkilöstä taloudellisesti. Se mitä mies ansaitsee on minulle sivuseikka. En ymmärrä miksi tänä päivänä mies ottaa paineita jos hän ei olekaan se pääelättäjä, etenkin kun useimmissa suomalaisissa perheissä rahat kaikenlisäksi pidetään erillään. Eikö mies ole mies jos nainen pärjää häntä paremmin työelämässä? Voisin jatkaa tästä aiheesta loputtomiin.

Tapailin vähän aikaa sitten miestä, jolle minun oikiksessa opiskelu alkoi muodostua ongelmaksi. Vika ei ollut siinä, että kouluttaudun häntä pidemmälle, vaan siinä, että todennäköiseni ansioni tulevat olemaan hänen vaatimattomia ansioitaan suuremmat. Yllätyksekseni miehellä oli todella vanhanaikaiset arvot, ja hänen ihanteenaan oli pullantuoksuinen puoliso esiliina yllään kotona hoitamassa lapsia ja tekemässä ruuan valmiiksi kello viideksi – ei missään nimessä jakkupuvussa oikeussalissa taistelemassa oikeuden puolesta. Puolison työssäkäynnin hän nikotellen olisi hyväksynyt, suurempia tuloja ei missään nimessä. Mies sai mennä.

No niin, mitä mieltä te olette koko aiheesta?

PS. Anteeksi tämä kummallinen kappalejako!  En tiedä mitä nappia olen painanut, enkä tiedä kuinka sen saa muutettua. Olen onneton koneiden kanssa :D!!