Jo ennen pääsykoekirjojen julkaisemista kirjoitin itselleni listan syistä, miksi haluan oikikseen. Kirjoitin ylös asioita, jotka kannustivat lukemaan ja joista sain taas lisää motivaatiota. Tein itselleni kollaasin, johon kirjoittelin ja leikkelin kuvia, joista tunsin saavani lisämotivaatiota. Kevään aikana kaivoin kollaasin useasti esiin muistutukseksi itselleni siitä, miksi taas teenkään tätä. Välillä lisäsin tekstiä ja kuvia, muutaman kerran tein uusiakin kollaaseja.
En odota teidän tekevän tällaisia kollaaseja, mutta jos luulet, että siitä on apua, kokeile ihmeessä! Katsoin äsken yhtä monista listoistani, jonka oli tarkoitus motivoida minua lukemaan. Järkeviä opiskelumotiiveitani oli esimerkiksi ”mielenkiintoinen työ”, ”hyvä palkka”, ”haluan päästä kouluun ja elämässä eteenpäin” ja ”haluan korkean koulutuksen”, mutta nämä syyt löytyivät vasta listan lopusta. Motivaatiolistan alkupäästä löytyi naurettavia, henkilökohtaisia syitä, jotka tuntuvat yhä aivan yhtä typeriltä kuin keväällä niitä kirjoittaessa. Arvaatteko jo syyni? ”Haluan todistaa itselleni että minusta on tähän.” ”Haluan näyttää X:lle, Y:lle jne. että minusta on tähän.” ”En halua saada hylkäyskirjettä, jos Z saa hyväksymiskirjeen.” ”Haluan muuttaa kauas exästäni.” Hölmöt, henkilökohtaiset syyt motivoivat minua paremmin kuin nämä ns. järkisyyt. Tässä ei ollut koko listani, mutta en tunne tarvetta jakaa koko listaa teidän kanssanne, koska sillähän ei ole väliä mikä minua motivoi – ainoastaan se merkitsee, mikä motivoi juuri sinua. Jos jokin typerältäkin tuntuva ajatus potkii sinua eteenpäin, kirjoita se ylös tai paina se mieleesi, ja mieti sitä jos olet lisämotivaation tarpeessa.
Nyt tunnen vielä kansalaisvelvollisuudekseni varoittaa teillä liukastelevista ikäihmisistä! Jos joku näki tänään nuoren naisen kaatuvan alamäessä pyörällä, se olin minä... Pyöräilin kovalla kiireellä yliopistolle kun eräs sauvakävelijämummeli vieressäni liukastui ja tökkäsi kaatuessaan sauvan suoraan pyöräni pinnojen väliin, jonka seurauksena minäkin kaaduin. Onneksi kummallekaan ei tullut vammoja paria mustelmaa enempää, sillä tuossa olisi voinut sattua oikeasti pahemmin. Harkitsen taas vakavasti pyöräilykypärän ostamista, sillä ikinähän ei voi tietää mitä tulee tapahtumaan. Olkaa varovaisia jäisillä teillä ja kiertäkää mummot kaukaa!
No comments:
Post a Comment