Valmennuskursseista

Päätin jo lukiossa, etten aio osallistua millekään valmennuskurssille pyrkiessäni oikeustieteelliseen. Minulla ei edes olisi ollut varaa – kotikaupungissani tai lähistöllä ei kursseja järjestetty, jolloin kurssihinnan päälle olisi tullut vielä asumismenot kurssikaupungissa. Raha oli tavallaan syynä osallistumattomuudelleni, vaan ei pelkästään minun kohdallani – vastustan valmennuskursseja niiden eriarvostavuuden takia. Tässä maassa rahalla ei pitäisi voida saada paikkaa korkeakoulusta, mutta niinhän se on, että heillä joilla on varaa, on myös paremmat mahdollisuudet koulupaikkaan.

Rehellisesti sanottuna pelkäsin kuitenkin, että idealismini tulisi olemaan esteenä sisäänpääsylle. Eri valmennuskurssitarjoajat kun ovat luoneet vääristeltyä kuvaa siitä, ettei ilman kurssia edes kannata yrittää oikikseen, tai sen puoleen muihinkaan korkeakouluihin. Hah! Niinhän siinä kuitenkin kävi, että tämä kouluttamattomien vanhempien kersa pääsi sisälle ensimmäisellä yrittämällä ilman valmennuskurssia. En tosiaan ole mitenkään poikkeuksellisen lahjakas, vaan aivan tavallinen pulliainen, jonka ylioppilastodistuksestakaan ei ollut mitään hyötyä, vaan sisään menin vapaasta kiintiöstä. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole kehuskella omalla suorituksellani, vaan murentaa kuvaa siitä, ettei ilman valmennuskursseja voisi päästä sisään.

Toivon teidän kommentoivan tähän kirjoitukseen omia kokemuksianne valmennuskursseista.

   Minä en ole kurssilla ollut, joten en voi sanoa puoleen tai toiseen, onko kurssista todella apua. Teesini on kuitenkin se, että jos kurssista ei ole konkreettista hyötyä, on se hukkaan heitettyä rahaa ja aikaa – joten älä osallistu. Jos taas valmennuskurssi todella hyödyttää ja parantaa sisäänpääsymahdollisuuksia, se eriarvoistaa hakijoita keskenään, jolloin kursseja ei tulisi edes järjestää. Omassa idealistisessa maailmassani valmennuskurssit olisivat joko täydessä pannassa, tai sitten ilmaisia ja avoimia kaikille halukkaille.

   Monet opiskelukavereistani osallistuivat ensimmäisenä hakukertanaan jollekin valmennuskurssille, mutta jäivät tuolloin ilman koulupaikkaa - toisella tai kolmannella hakukerralla paikka kuitenkin irtosi ilman valmennuskurssia. Itse olen kuullut valmennuskursseista enemmän huonoa kuin hyvää. Eräs oikiksen kurssilla opettanut tuttavani jopa vahvisti uskomuksen monien opettajien pätemättömyydestä – pääsykoekirjat kun ovat joskus opettajillekin vieraita, ja opettajan lukumotivaatio on pienempi kuin sisään pyrkivän, joten näin ollen on jopa luonnollista, että kurssilainen osaa pääsykoemateriaalin paremmin kuin opettaja. Ymmärrän kyllä, ettei opettajalla ole haluakaan todella panostaa oman opetuksen ja ymmärryksen tasoon, kun käytäntönä tuntuu olevan palkan maksaminen melkeinpä vain opetustunneista. Motivoiko ketään nähdä vaivaa yli viisi tuntia yhtä palkattua tuntia kohden? Enpä usko.

Yksi ihminen ei pysty kaatamaan koko valmennuskurssibisnestä, mutta missionani on tarjota apua ja vinkkejä pääsykokeisiin ja ylipäätään opiskeluun. Toivon, että blogistani on hyötyä teille jotka haette oikeustieteelliseen, osallistuitte sitten valmennuskurssille tai ette.