Fuksiaisista

Iloista sunnuntaita, terveisin Nuhanenä. Jos joku on vielä välttynyt syysflunssalta, niin asiaan tulee muutos ensi viikolla kun meidän flunssainen armeija valtaa taas yliopiston käytävät, eikä kukaan ole pärskyiltä turvassa.

Lupasin kertoa fuksiaisista, joten tässä nyt hieman niistä.

Ainakin meidän oikiksen fuksiaisissa on aina rastirata, jossa on tehtävärasteja pitkin kaupunkia. Rastit käydään läpi pienryhmissä, ja fuksiaisissa on aina jokin teema. Pienryhmät valitsevat jonkin teemaan sopivan aiheen, jota he toteuttavat fuksiaisissa mm. pukeutumisen avulla.

   Tässä tulee nyt rahanarvoinen neuvo kaikille uusille fukseille: Jos olet muuttamassa opiskelupaikkakunnalle ja olet käymässä läpi vaatekaappisi sisältöä (mitä otat mukaan, mikä menee kierrätykseen, mikä menee roskiin), älä hävitä mitään ennen fuksiaisia. Ota mukaan kaikki vanhat ryysyt, penkkari- ja naamiaisasut ja kaikki. Minä hävitin suurimman osan vaatekaappini sisällöstä ennen muuttoa, ja paria viikkoa myöhemmin kiertelinkin sitten kirppareita fuksiaisia varten etsien sellaisia vaatteita, jotka olin juuri hävittänyt. Jos nyt tekisin jotain toisin, tekisin vaatekaapin puhdistuksen vasta fuksiaisten jälkeen.

   Takaisin fuksiaisiin. Pienryhmät tekevät erilaisia tehtäviä rasteilla, ja näiden tehtävien teosta jaetaan pisteitä. Oikkareita kun ollaan, niin kenties suurempi merkitys pisteiden jaossa on kuitenkin fuksien kännillä, alastomuudella ja rastinpitäjien lahjonnalla – kaikki arvoja, joita oikkarit arvostavat. Nämä arvot näkyvät myös tehtävissä, sillä suurimpaan osaan -ellei kaikkiin niistä- liittyy viinaa, lievähköä pervoilua ja alastomuutta. Rastien tehtävät vaihtelevat enkä aio pilata yllätystä kertomalla sen enempää tehtävien sisällöstä, mutta kaikki tietysti tietävät sen perinteisen vaaterastin – tehdään vaatteista mahdollisimman pitkä letka. Muistakaa siis pukea kivat alusvaatteet!

   Todellisuudessa tätä alastomuusosiota on alettu kritisoimaan. Mielestäni on rastinpitäjien mielikuvituksenpuutetta, että jos mitään muuta ei keksitä, niin laitetaan fuksit riisumaan, jotta saadaan hommasta vähän kiinnostavampaa. Meillä ainakin rastit käytiin loistavassa yhteishengessä, eikä ketään painostettu juomaan tai riisumaan. Uskokaa tai älkää, mutta oikiksessakin löytyy se pieni vähemmistö, joka ei juo eikä riisu, eikä heidän tarvitse fuksiaisia pelätä. Koko fuksiaisiin osallistuminen on vapaaehtoista, mutta en tiedä kuin yhden tytön, joka sanoi suoraan, ettei uskaltanut osallistua fuksiaisiin, koska hänen ryhmässään tuota painostusta olisi luultavasti ollut. Sääli. Minusta fuksiaiset etkoineen ja jatkoineen olivat todella hauskat, enkä missään nimessä olisi halunnut missata niitä. Meillä fuksiaisia vietettiin kahtena päivänä, sillä eihän yksi päivä oikkareiden juhlimiselle riitä mitenkään.

   Toivottavasti kenenkään osallistuminen ei jää kiinni rahasta. Itse olin muuton ja koulun alun aikaan taloudellisesti tiukemmalla kuin ikinä, ja jos viinoja ei laskettu, niin omalta ryhmältäni taisi teeman valmisteluun ym. yhteisiin juttuihin mennä jotakuinkin parisenkymppiä per naama vaikka koitimmekin saada kaiken niin halvalla kuin mahdollista. Tietenkään teemaan ja lahjuksiin ei ole pakko panostaa, mutta fuksiaiset ovat loistava ryhmähengennostatustilaisuus, ja meidän ryhmäläiset ainakin halusivat panostaa kunnolla.

   Hienointa fuksiaisissa oli mielestäni se ryhmän kanssa yhdessäolo, kun ei vielä tuntenut oikein ketään ryhmän ulkopuolelta, ja ryhmässä meillä oli jokin yhteinen tavoite ja tehtävä, eikä sillä ollut mitään tekemistä tenttien kanssa. Olihan se armoton kilpailu fuksiaisten voitosta tai tappiosta, mutta tarpeeksi kännissä fuksiaisten jälkeen pystyi jo jopa juttelemaan vihollisryhmäläisten kanssa. Ensimmäisenä päivänä yliopistossa tuntui, että kaikki uudet fuksit lähinnä kyräilivät toisiaan, ja pitivät toisiaan kilpailijoina ja vihollisina. Fuksiaiset kuitenkin muuttivat tätä asetelmaa, ja yhteinen pelleily (eli kännääminen) toi ihmisiä lähemmäs toisiaan.