Kuka sieppaa opiskelijoita?

Toivottavasti teidän päivänne oli parempi kuin minun. Aamu alkoi mukavasti – luentoja oli vasta iltapäivästä, ja ennen yliopistolle menoa ehti hyvin hoitaa asioita ja ulkoilla kerrankin ihanassa ilmassa.

   Ikäväksi päivä muuttui vasta luennoilla. Luennossa itsessään ei ollut vikaan, mutta kuulijakunnassa oli sitäkin enemmän. Jatkuva hälinä salissa häiritsi ja ärsytti, eikä kuuntelemisesta meinannut tulla mitään. On uskomatonta etteivät aikuiset ihmiset osaa olla hiljaa. Professorit tulevat luennoimaan meille siistit puvut päällä, mutta pelleasu voisi olla osuvampi, sillä meno on kuin lastentarhassa. Tänään kyseessä oli valinnainen luento, joten mikään pakkohan sille ei edes olisi ollut osallistua. Oman kokemukseni mukaan nämä pahimmat pölisijät ovat useimmiten nuoria, suoraan tai lähes suoraan lukiosta tulleita tyttöjä, jotka ovat kiinnostuneita vain omasta pikku maailmastaan, eivät heitä ympäröivästä todellisuudesta ja ihmisistä. Näillä neideillä ei tunnu olevan sen vertaa kunnioitusta muita kohtaan, että pitäisivät suunsa kiinni, jotta toiset kuulisivat edes jotain luennoitsijan puheesta eivätkä vain että mitä nämä Maailmannavat aikovat tehdä tulevana viikonloppuna. Kukaan ei pakota kuuntelemaan luennoilla, jos aihe ei kiinnosta, mutta onko liikaa vaadittu, ettei häirittäisi muita? En yleensä ole mikään nipottaja, mutta tämänpäiväisestä tulin todella huonolle tuulelle. En minäkään aina kuuntele, mutta en ikinä puhu luennoitsijan päälle, ja ennemmin vaikka luen jotain hiljaa omalla paikallani kuin juoruilen ystävieni kanssa. Juoruilulle on aikansa ja paikkansa, eikä se ole luentosali. Aikuisen ihmisen pitäisi ymmärtää, ettei toisten päälle puhuta, ei varsinkaan opetustilanteissa. Jos sinulla on asiaa, viittaa, ja kerro asiasi kaikille. Toivottavasti se liittyy aiheeseen. Jos se ei liity, pidä suusi kiinni. Jos kuiskaat, mutta joku muukin kuulee äänesi kuin se jolle kuiskaat, kuiskaat liian kovaan.

   Toinen ärsyttävä asia on opiskelijat, jotka myöhästelevät luennoilta jatkuvasti. Monilla on luentoja päällekkäin, jolloin joltain luennolta on ehkä lähdettävä aiemmin tai toiselle luennolle saavutaan myöhässä. Tämä on tietysti hyväksyttävä syy tulla paikalle myöhässä. Sitten on niitä, jotka myöhästelevät joka paikasta, aina, ilman syytä. Ärsyttävimpiä ovat tapaukset, jotka tulevat luennoille aina noin viisi-viisitoista minuuttia myöhässä täydessä tällingissä kahvimukin kera. Jos se perinteinen ”herätyskello ei soinut” on mukamas tapahtunut, miksi käyttää aikaa meikkaamiseen ja kahvin hakemiseen eikä tulla suoraan luennolle? Jos opiskelijaa ei kerran kiinnosta olla ajoissa paikalla, voisi hän edes odottaa seuraavaa taukoa ennen sisääntuloa. Nimilista läsnäolijoista on saattanut tosin siinä ajassa jo kiertää salissa, ja tästä päästääkin seuraavaan aiheeseen…

   Nyt varoituksen sana oikikseen pyrkiville! Joku sieppaa opiskelijoita kesken luentojen! Onko kyseessä avaruusoliot? Vai hallitus? Kukaan ei tiedä. Yleensä luentojen alkaessa sali on täynnä, joskus jopa niin ääriään myöten täynnä, että osa joutuu istumaan lattialla. Nimilistan kierrettyä salissa pieni kourallinen opiskelijoita katoaa joka tauolla selittämättömästi ja selittämättä, eikä heitä näy ainakaan ennen seuraavaa päivää. Mitä tapahtuu niille, jotka eivät mene toiselle luennolle? Järkevin teoria lienee salaliitto, jossa kaapataan opiskelijoita avaruuteen, heillä tehdään kokeita ja palautetaan jossain vaiheessa muisti pyyhittynä. Tai siis… Mitä muutakaan se voisi olla? Meillä oli tänään taas luentosali sen verran täysi, ettei alussa kaikille riittänyt paikkoja ja osa joutui lattialle, mutta lopussa tyhjiä paikkoja oli enemmän kuin opiskelijoita. Nämä opiskelijoiden sieppaukset toteutetaan yleensä iltapäivisin tai iltaisin, palautukset aamuisin. Aamuluennoilla loppua kohden väkimäärä jopa lisääntyy luennon aikana, illemmalla se aina vähenee. Rehellisesti sanottuna meinasin itsekin tarjoutua tänään vapaaehtoisesti siepattavaksi näiden hälisijöiden takia.

  Tuon luennon takia olin huonolla tuulella vielä kun pääsin kotiin, mutta oikea itku pääsi myöhemmin illalla. Iltalenkillä koira astui rikotusta pullosta peräisin olleeseen lasinpalaseen, ja tassuun tuli ikävän näköinen haava. Yritin sitä äsken vähän puhdistaa, mutta meillä on eläinlääkärireissu aamulla edessä. Toivottavasti ei tarvitse tikata eikä tulehduksia tule, mutta haen kuitenkin koiralle antibiootit varmuuden vuoksi. Tämä on toivoton missio sillä rikottuja pulloja ilmestyy maastoon jatkuvasti, mutta aion huomenna kiertää roskapussin kanssa läpi meidän tavalliset lenkkeilyreitit ja kerätä joka ainoan lasinpalasen ylös minkä vain löydän. Toivottavasti yhdenkään eläimen ei tarvitse enää satuttaa itseään tällä tavalla.

Fuksiaisista

Iloista sunnuntaita, terveisin Nuhanenä. Jos joku on vielä välttynyt syysflunssalta, niin asiaan tulee muutos ensi viikolla kun meidän flunssainen armeija valtaa taas yliopiston käytävät, eikä kukaan ole pärskyiltä turvassa.

Lupasin kertoa fuksiaisista, joten tässä nyt hieman niistä.

Ainakin meidän oikiksen fuksiaisissa on aina rastirata, jossa on tehtävärasteja pitkin kaupunkia. Rastit käydään läpi pienryhmissä, ja fuksiaisissa on aina jokin teema. Pienryhmät valitsevat jonkin teemaan sopivan aiheen, jota he toteuttavat fuksiaisissa mm. pukeutumisen avulla.

   Tässä tulee nyt rahanarvoinen neuvo kaikille uusille fukseille: Jos olet muuttamassa opiskelupaikkakunnalle ja olet käymässä läpi vaatekaappisi sisältöä (mitä otat mukaan, mikä menee kierrätykseen, mikä menee roskiin), älä hävitä mitään ennen fuksiaisia. Ota mukaan kaikki vanhat ryysyt, penkkari- ja naamiaisasut ja kaikki. Minä hävitin suurimman osan vaatekaappini sisällöstä ennen muuttoa, ja paria viikkoa myöhemmin kiertelinkin sitten kirppareita fuksiaisia varten etsien sellaisia vaatteita, jotka olin juuri hävittänyt. Jos nyt tekisin jotain toisin, tekisin vaatekaapin puhdistuksen vasta fuksiaisten jälkeen.

   Takaisin fuksiaisiin. Pienryhmät tekevät erilaisia tehtäviä rasteilla, ja näiden tehtävien teosta jaetaan pisteitä. Oikkareita kun ollaan, niin kenties suurempi merkitys pisteiden jaossa on kuitenkin fuksien kännillä, alastomuudella ja rastinpitäjien lahjonnalla – kaikki arvoja, joita oikkarit arvostavat. Nämä arvot näkyvät myös tehtävissä, sillä suurimpaan osaan -ellei kaikkiin niistä- liittyy viinaa, lievähköä pervoilua ja alastomuutta. Rastien tehtävät vaihtelevat enkä aio pilata yllätystä kertomalla sen enempää tehtävien sisällöstä, mutta kaikki tietysti tietävät sen perinteisen vaaterastin – tehdään vaatteista mahdollisimman pitkä letka. Muistakaa siis pukea kivat alusvaatteet!

   Todellisuudessa tätä alastomuusosiota on alettu kritisoimaan. Mielestäni on rastinpitäjien mielikuvituksenpuutetta, että jos mitään muuta ei keksitä, niin laitetaan fuksit riisumaan, jotta saadaan hommasta vähän kiinnostavampaa. Meillä ainakin rastit käytiin loistavassa yhteishengessä, eikä ketään painostettu juomaan tai riisumaan. Uskokaa tai älkää, mutta oikiksessakin löytyy se pieni vähemmistö, joka ei juo eikä riisu, eikä heidän tarvitse fuksiaisia pelätä. Koko fuksiaisiin osallistuminen on vapaaehtoista, mutta en tiedä kuin yhden tytön, joka sanoi suoraan, ettei uskaltanut osallistua fuksiaisiin, koska hänen ryhmässään tuota painostusta olisi luultavasti ollut. Sääli. Minusta fuksiaiset etkoineen ja jatkoineen olivat todella hauskat, enkä missään nimessä olisi halunnut missata niitä. Meillä fuksiaisia vietettiin kahtena päivänä, sillä eihän yksi päivä oikkareiden juhlimiselle riitä mitenkään.

   Toivottavasti kenenkään osallistuminen ei jää kiinni rahasta. Itse olin muuton ja koulun alun aikaan taloudellisesti tiukemmalla kuin ikinä, ja jos viinoja ei laskettu, niin omalta ryhmältäni taisi teeman valmisteluun ym. yhteisiin juttuihin mennä jotakuinkin parisenkymppiä per naama vaikka koitimmekin saada kaiken niin halvalla kuin mahdollista. Tietenkään teemaan ja lahjuksiin ei ole pakko panostaa, mutta fuksiaiset ovat loistava ryhmähengennostatustilaisuus, ja meidän ryhmäläiset ainakin halusivat panostaa kunnolla.

   Hienointa fuksiaisissa oli mielestäni se ryhmän kanssa yhdessäolo, kun ei vielä tuntenut oikein ketään ryhmän ulkopuolelta, ja ryhmässä meillä oli jokin yhteinen tavoite ja tehtävä, eikä sillä ollut mitään tekemistä tenttien kanssa. Olihan se armoton kilpailu fuksiaisten voitosta tai tappiosta, mutta tarpeeksi kännissä fuksiaisten jälkeen pystyi jo jopa juttelemaan vihollisryhmäläisten kanssa. Ensimmäisenä päivänä yliopistossa tuntui, että kaikki uudet fuksit lähinnä kyräilivät toisiaan, ja pitivät toisiaan kilpailijoina ja vihollisina. Fuksiaiset kuitenkin muuttivat tätä asetelmaa, ja yhteinen pelleily (eli kännääminen) toi ihmisiä lähemmäs toisiaan.   

Sadepäivän ilo

Kiitos sinulle huomaavainen autoilija, joka tyhjensit suuren vesilammikon päälleni tänäaamuna. Juuri kun ajattelin, ettei ihminen voi tulla enää märemmäksi, osoitit minun olevan väärässä. Oppia ikä kaikki, eikö? Minä ainakin opin virheistäni, ja nyt tiedän, että vaikka ihminen on jo litimärkä, hän voi aina tulla litimäremmäksi.

Huomasittehan lisäämäni sähköpostiosoitteen profiilitietoihini? Jos toivot minun käsittelevän blogissani jotain tiettyä aihetta tai sinulla on jotain kysyttävää, laita ihmeessä sähköpostia tai kommentoi täällä. Blogini on uusi, enkä ole tätä mainostanut, joten en tiedä onko kukaan eksynyt tänne. Kaikki kommentit ovat siis tervetulleita! Yhden sähköpostiviestin olen saanut, jossa minun toivottiin kertovan oikiksen fuksiaisista. Kiitos K, joka viestin lähetit. Olet todennäköisesti ainut lukijani. Kirjoitan fuksiaisista ensi kerralla ja vastaan kysymyksiisi parhaani mukaan.

Ohoh!

Ohoh! Huomasin juuri, että Lapin yliopiston oikeustieteellinen on jo julkaissut nettisivuillaan tietoa pääsykokeista 2012. 

   Pääsykoepäivä on 19.6.2012, ja pääsykoekirjat Oikeusjärjestys osat I ja III (uusin painos) ilmestyvät 1.3.2012. Kirjoista pääsykokeisiin tulee seuraavat artikkelit: Esineoikeus, Perheoikeus, Kansainvälisen yksityisoikeuden perusteet ja Henkilö- ja persoonallisuusoikeus, Velvoiteoikeus, Hallinto-oikeus, Miten laki syntyy? ja Oikeudenkäynnin ja täytäntöönpanon perusteet.

   Miltä tämä teistä kuulostaa? Minusta tulevan keväät aiheet tuntuvat mukavammilta kuin tänä vuonna, jolloin mukana oli esimerkiksi oikeusinformatiikka, joka on yksi kummitusaihe. Minusta oikeusinformatiikka oli vaikein, mutta onneksi (saako näin sanoa?) se tuntui aiheuttavan harmaita hiuksia kaikille, ei vain minulle. Eräs lukioaikainen opettajani rauhoitteli meitä aina sanomalla, että jos jokin aihe tuntuu vaikealta tai vaikka ylioppilaskoe on todella hankala, se on sitä varmasti kaikille muillekin, joten arvostelu menee sen mukaan. Tämä pätee ehdottomasti myös valintakokeisiin, joten hankalia aiheita ei pidä säikähtää!

 Nyt varsinaiseen aiheeseen, eli Lapin käytäntöön julkaista tieto pääsykoeartikkeleista jo syksyllä.

   Turun ja Helsingin oikiksen pääsykoekirjoista ei julkaista tietoja ennen kirjojen ilmestymispäivää keväällä. Näiden oikisten hakijoilla on tasa-arvoisempi lähtötilanne, sillä kirjojen julkaisun aikaan ylioppilaskirjoitukset on jo ohi, eikä kukaan hakijoista ole voinut lukea kirjoja jo ennakkoon. Lappiin hakijoista tuoreet ylioppilaat ovat auttamatta muita huonommassa asemassa, sillä tokihan kirjoitukset on hoidettava ensin kunnolla pois alta ennen kuin pääsykokeita aletaan stressaamaan.

   Totta on, että Lapin kirjojen uusin painos julkaistaan vasta maaliskuussa, mutta yleensähän noita artikkeleita ei ole paljoa muutettu. Niinpä osa hakijoista voi periaatteessa lukea sellaiset puoli vuotta pidempään kuin samana keväänä kirjoittavat – ja minusta tämä ei mene ihan oikein.

   Se, kuinka järkevää lukemisen aloittaminen jo tässä vaiheessa on, onkin eri juttu. Minä en missään nimessä aloittasi lukemista vielä. Jos olet oikein tylsistynyt, niin mikäs siinä, ota vanha pääsykoekirja iltalukemiseksi, mutta minä en sitä tekisi. Ensinnäkin, aina on mahdollisuus, että artikkelia muutetaan, ja tulet opetelleeksi vanhentunutta tietoa. Uudistetusta artikkelista mahdollisesti poisjätetty mutta vielä voimassaoleva tieto ei ole yhtä vaarallista kuin vanhentunut tieto, mutta sen kirjoittamisesta ei pääsykokeissa pisteitä heru, ja se vie muutenkin kokeissa rajoitettua vastaustilaa ja aikaa. Toiseksi, mielenterveys! Ei kai kenenkään pääkoppa kestä näin pitkää lukemista. Itse aloitin lukemisen muistaakseni joskus huhtikuun puolella, ja aika riitti ihan hyvin. Yhtään pidempää lukemista en olisi jaksanut. Tiedän että kyseessä on koko oikiksen vaikein tentti, eikä sitä voi uusia kuin kerran, mutta ei sitä varten tarvitse syksystä saakka lukea. Legenda kertoo eräästä tytöstä, joka aloittaa lukemisen jo ennen uutta vuotta vanhoista kirjoista, maaliskuussa siirtyy uusiin ja perinteisesti tekee saman seuraavana vuonna. Kuulemma ensi keväänä on edessä viides yritys. Jos tästä jotain voidaan päätellä, niin päätelmänä ei ole, että puoli vuotta lukemista ei riitä pääsykokeisiin, ja siksi on aloitettava jo syksyllä. Se, mitä tästä voidaan ehkä päätellä, on, että aika yksissään ei ratkaise, ja tämän neidin opiskelutekniikoissa on varmasti vikaa.

   Jos joku välttämättä haluaa käyttää melkein vuoden oikeustieteen parissa ennen itse sisäänpääsyä, minä suosittelisin avoimen yliopiston kursseja. Ne eivät tosin valmenna pääsykokeisiin, mutta ne voivat helpottaa oikeudellista ajattelua ja uuden oppimista. Lapin yliopisto tarjoaa myös ison porkkanan: Aiemmista oikeustieteen opinnoista voi pääsykokeisiin saada 10-13 lisäpistettä! Tämä tietysti tarkoittaa, että lisäpisteitä avoimen kursseista ei tule, jos niitä on vähemmän kuin tuohon 10 lisäpisteeseen oikeuttava määrä, mutta tällaisetkaan opinnot eivät tietenkään mene hukkaan – ne voidaan yhtälailla hyväksilukea tutkintoon sitten kun olet sisällä tiedekunnassa. Monet opistot järjestävät lukuvuoden kestäviä oikeustieteen linjoja, joilla suoritetaan myös avoimen yliopiston kursseja. Jos muuten olisi välivuosi tiedossa, niin opisto voi olla ihan hyvä vaihtoehto. Tietääkseni opistoissa opiskelevat saavat myös opintotukea, toisin kuin jos suorittaisi pelkkiä avoimen yliopiston kursseja.

Syksy!

Täällä meillä alkaa olla jo oikea syksy. Kävin äsken kävelemässä, ja eksyin ihanalle pikkutielle, jota reunusti nätit keltapunaiset puut. Olisin ihaillut maisemia pidempäänkin, ellei olisi ollut niin koleaa. Nopeasti siis takaisin kotiin teekupin ääreen ja tietokoneelle!

Yritän pitää opinnoissani nopeaa tahtia, mutta koko syyskuun olen ollut saamaton. No, ainakin saamattomampi kuin yleensä. Tällä hetkellä en halua avata yhtäkään kirjaa tai edes ajatella opiskelua. Blogini mahdollisille lukijoille se tietää lisää lakimiesvitsejä!

Saatana meni lakimiehen toimistoon ja teki hänelle tarjouksen. 
   ”Voin järjestellä hieman asioitasi”, Saatana sanoi. ”Viisinkertaistan tulosi. Partnerisi rakastavat sinua. Asiakkaasi kunnioittavat sinua. Sinä saat neljän kuukauden loman joka vuosi ja elät satavuotiaaksi. Kaikki mitä pyydän, on että vaimosi ja lastesi ja heidän lastensa sielunsa mätänevät helvetissä ikuisesti." 
   Lakimies mietti tarjousta hetken. ”Mikä tässä on jippona?” hän kysyi.

Päivän lakimiesvitsi

Asianajaja, autokauppias ja pankkiiri olivat kokoontuneet vanhan ystävänsä ruumisarkun viereen. Surullisena autokauppias sanoin: ”Perheessäni meillä on tapana antaa vainajalle hieman rahaa, jotta hänellä on jotain mitä tuhlata tuonpuoleisessa.”

Kaikista tämä tuntui hyvältä ajatukselta. Pankkiiri pudotti sadan euron setelin ruumisarkkuun, ja automyyjä teki samoin. Asianajaja otti setelit arkusta, laittoi ne lompakkoonsa ja kirjoitti vainajalle 300 euron shekin.

Valmennuskursseista

Päätin jo lukiossa, etten aio osallistua millekään valmennuskurssille pyrkiessäni oikeustieteelliseen. Minulla ei edes olisi ollut varaa – kotikaupungissani tai lähistöllä ei kursseja järjestetty, jolloin kurssihinnan päälle olisi tullut vielä asumismenot kurssikaupungissa. Raha oli tavallaan syynä osallistumattomuudelleni, vaan ei pelkästään minun kohdallani – vastustan valmennuskursseja niiden eriarvostavuuden takia. Tässä maassa rahalla ei pitäisi voida saada paikkaa korkeakoulusta, mutta niinhän se on, että heillä joilla on varaa, on myös paremmat mahdollisuudet koulupaikkaan.

Rehellisesti sanottuna pelkäsin kuitenkin, että idealismini tulisi olemaan esteenä sisäänpääsylle. Eri valmennuskurssitarjoajat kun ovat luoneet vääristeltyä kuvaa siitä, ettei ilman kurssia edes kannata yrittää oikikseen, tai sen puoleen muihinkaan korkeakouluihin. Hah! Niinhän siinä kuitenkin kävi, että tämä kouluttamattomien vanhempien kersa pääsi sisälle ensimmäisellä yrittämällä ilman valmennuskurssia. En tosiaan ole mitenkään poikkeuksellisen lahjakas, vaan aivan tavallinen pulliainen, jonka ylioppilastodistuksestakaan ei ollut mitään hyötyä, vaan sisään menin vapaasta kiintiöstä. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole kehuskella omalla suorituksellani, vaan murentaa kuvaa siitä, ettei ilman valmennuskursseja voisi päästä sisään.

Toivon teidän kommentoivan tähän kirjoitukseen omia kokemuksianne valmennuskursseista.

   Minä en ole kurssilla ollut, joten en voi sanoa puoleen tai toiseen, onko kurssista todella apua. Teesini on kuitenkin se, että jos kurssista ei ole konkreettista hyötyä, on se hukkaan heitettyä rahaa ja aikaa – joten älä osallistu. Jos taas valmennuskurssi todella hyödyttää ja parantaa sisäänpääsymahdollisuuksia, se eriarvoistaa hakijoita keskenään, jolloin kursseja ei tulisi edes järjestää. Omassa idealistisessa maailmassani valmennuskurssit olisivat joko täydessä pannassa, tai sitten ilmaisia ja avoimia kaikille halukkaille.

   Monet opiskelukavereistani osallistuivat ensimmäisenä hakukertanaan jollekin valmennuskurssille, mutta jäivät tuolloin ilman koulupaikkaa - toisella tai kolmannella hakukerralla paikka kuitenkin irtosi ilman valmennuskurssia. Itse olen kuullut valmennuskursseista enemmän huonoa kuin hyvää. Eräs oikiksen kurssilla opettanut tuttavani jopa vahvisti uskomuksen monien opettajien pätemättömyydestä – pääsykoekirjat kun ovat joskus opettajillekin vieraita, ja opettajan lukumotivaatio on pienempi kuin sisään pyrkivän, joten näin ollen on jopa luonnollista, että kurssilainen osaa pääsykoemateriaalin paremmin kuin opettaja. Ymmärrän kyllä, ettei opettajalla ole haluakaan todella panostaa oman opetuksen ja ymmärryksen tasoon, kun käytäntönä tuntuu olevan palkan maksaminen melkeinpä vain opetustunneista. Motivoiko ketään nähdä vaivaa yli viisi tuntia yhtä palkattua tuntia kohden? Enpä usko.

Yksi ihminen ei pysty kaatamaan koko valmennuskurssibisnestä, mutta missionani on tarjota apua ja vinkkejä pääsykokeisiin ja ylipäätään opiskeluun. Toivon, että blogistani on hyötyä teille jotka haette oikeustieteelliseen, osallistuitte sitten valmennuskurssille tai ette.   

Onnea uusille opiskelijoille!

Onnea kaikille, jotka ovat saavuttaneet tänä vuonna halutun opiskelupaikan! Uusi lukuvuosi on alkanut, ja ainakin meidän tiedekunnan fuksien keskuudessa näyttää vallitsevan akkavalta. Sisään päässeistä vain noin kolmasosa on miehiä, mutta pojjaat tuskin valittavat – laadukasta naistarjontaa kun on runsain mitoin tarjolla!

Toivottavasti nämä upeat neitoset tulevat vielä todistamaan vääräksi väitteen, että kauneus ja äly eivät asu samassa päässä. Toisin kuin me oikkarit esitämme, oikeustieteelliseen pääsy ei todista älykkyyttä. Oikiksen pääsykokeet on muistikoe, joka mittaa motivaatiota – älyllä ei ole sen kanssa sitten mitään tekemistä.

Kuulostan nyt ilkeältä, mutta minua huvittaa eräät uudet naisopiskelijat, jotka tulevat ensimmäisinä päivinä kouluun jakkupuvuissa tai asuissa, jotka sopivat paremmin cocktail-tilaisuuteen. Siistissä pukeutumisessa ei tietenkään ole mitään vikaa, mutta mielestäni ihmisen tulee pukeutua ikänsä ja tilanteen mukaan. En ymmärrä näitä ihmisiä, jotka luulevat, ettei oikikseen ole asiaa ilman jakkuja tai pikkumekkoja. Ohimennen vessassa kuulin parin tytön vertailevan asujaan ja puhuvan siitä, miten he olivat tehneet täydellisen tyylimuutoksen ja uudistaneet koko vaatevalikoimansa.

Erään kiistatta upean tytön kohdalla miespuolinen ystäväni tiivisti hyvin, mitä minäkin ajattelin: ”Vau, mitä tätejä. En koskis.” No, en minä muutenkaan koskisi muihin naisiin. Puhe oli siis ehkä lukiosta suoraan tai melkein suoraan tulleista tyttösistä.

Sisään päässeiden joukossa on tietysti jonkin verran myös mieskomeutta, mahtavaa! Minä tosin jätän nämä upeat urokset upeille naisille, ja keskityn mieluummin opiskeluun ja omaan elämääni.

Onnea vielä kaikille uusille opiskelijoille!

Blogista ja bloggaajasta

Heippa!

Ajattelin nyt ensimmäisessä kirjoituksessani kertoa parilla sanalla blogistani. Olen oikeustieteiden tiedekunnassa opiskeleva nainen. Blogini on tavallaan yhden naisen sotaa valmennuskurssibisnestä vastaan. Tarkoitukseni ei ole mollata valmennuskurssien järjestäjiä, vaan tarjota vinkkejä opiskeluun ja apua pääsykokeisiin ilman kalliita kurssimaksuja.

Blogistani voit myös seurata jonkin verran elämääni oikiksessa.