Syksyn laiskottelu alkaa kostautua nyt kun edessä on kevään tenttisuma. Pelkästään nyt reilun kuukauden sisään pitäisi tehdä neljä tenttiä, joista yhtäkään ei voi kutsua pieneksi. Omapa on vikani, mitäs menin löysäilemään koko syksyn. Nyt en uskalla enää pelleillä tenttien kanssa tai käy vielä niin, että Kelalle pitää palauttaa osa opintotuista. Kovasta kiireestä johtuen päivityksiin saattaa taas kerran tulla pidempi tauko.
Karhutar kyseli opiskelustani, muun muassa siitä mikä on ollut minulle helpointa ja vaikeinta oikiksen kursseissa. Tämä kirjoitus on erityisesti sinulle.
Ylipäätään vaikeinta oikiksessa minulle on ollut itsenäinen opiskelu, lukusuunnitelmassa ja henkilökohtaisessa opintosuunnitelmassa pysyminen kun kukaan ei valvo sitä, luenko päivisin vai en tai teenkö ylipäätään yhtään mitään opiskelun eteen. On ollut todella vaikeaa saada itseni lukemaan tentteihin, joista en ole yhtään kiinnostunut. Esimerkkinä tällaisesta kurssista on valtiosääntöoikeus. Valtsikka on aiheena sinänsä simppeli, mutta inhoan sitä yli kaiken. Lukeminen oli älyttömän vaikeaa, sillä kukaan ei kytännyt sitä, luinko tenttiin varmasti – ja, motivaation ollessa nollassa, tunnustan jättäneeni lukematta. Ennen valtsikan tenttiä tein suursiivouksia, katselin telkkaria, luin romaaneita, tein vaikka mitä paitsi opiskelin. Arvatenkin tämä kaikki näkyi myös arvosanassa. Kyllä minä normaalisti pystyn itsenäiseen työskentelyyn, mutta oma kurinalaisuus on ollut oikiksessa koetuksella.
Minä en oikeastaan osaa vastata kysymykseen helpoista ja vaikeista opintokokonaisuuksista. Omalla kohdallani helppoja on yleensä ne, joista olen itse kiinnostunut, ja vaikeita ne, jotka eivät kiinnosta ollenkaan. Kurssit ovat harvoin asiasisällöltään kovin vaikeita, mutta omasta kiinnostuksesta riippuu, millä mielellä niihin jaksaa lukea ja panostaa. Mielestäni esimerkiksi työoikeus oli ns. helppo kurssi, vaikka se olikin laaja (8 op). Työoikeudessa oli paljon muistettavaa, ja oikeustapauksetkaan eivät ole yksiselitteisiä, mutta omasta kiinnostuksesta johtuen kurssin sisältö oli helppo mieltää. Mieltämiseen tietysti auttoi se, että meillä kaikillahan on jo ennestään jonkun verran tietoja työoikeudesta. Kurssit tuntuvatkin helpommilta, kun aiheesta on jo valmiiksi jonkin verran tietoa. Rikosoikeus esimerkiksi on tällainen kurssi. Uutta asiaa on helpompi oppia, kun aiheesta on jo jotain pohjatietoa.
Puolestaan haastavana kurssina minä pitäisin oikeusinformatiikkaa. Kyse ei ole siitä, että asia itsessään olisi vaikeaa, vaan siitä, että tenttikirjallisuudesta ei voida selvästi poimia olennaista tietoa epäolennaisesta. Mikään ei oikein tuntunut olennaiselta tai toista tärkeämmältä, moni seikka tuntui enemmänkin turhalta nippelitiedolta. Tunnustan lukevani tentteihin asenteella ”Mitähän tästä voitaisiin kysyä?”, ja oikeusinformatiikan kohdalla en keksinyt oikein mitään tärkeää. Turvauduin siis tärppeihin, tekstissä mainittuihin listoihin jne…
Omat tulevaisuuden suunnitelmani ovat vielä epäselvät. En tiedä, mikä minua kiinnostaa eniten. Tulen opinnoissani todennäköisesti opiskelemaan kursseja eri aiheista niin, että minulla on vähä sitä sun tätä, en niin, että keskittyisin vaikkapa vain yhden aiheen opiskeluun. Kuten mainitsinkin, niin esimerkiksi työoikeus kiinnostaa, mutta en tiedä tulenko erikoistumaan juuri siihen. Gradun tai notaaritutkielman aihe ei ole vielä selvillä. Joko lukijoillani on selvillä, mihin haluaisitte omissa opinnoissanne suuntautua?
No comments:
Post a Comment