Aika on mennyt älyttömän nopeasti! Enää pari viikkoa Lapin oikiksen pääsykoekirjojen ilmestymiseen!
Juttelin erään kaverini kanssa, joka ei vielä neljännelläkään kerralla onnistunut pääsemään sisään oikeustieteelliseen. Viime vuonna Lapin koealueeseen kuului muistaakseni yhdeksän artikkelia eri aiheista. Meidän keskustelumme meni jotakuinkin näin:
Minä: Mistä aiheista pidit eniten?
Ystävä: Rikoksesta ja perheoikeudesta.
Minä: Mitkä aiheista olivat helpoimpia?
Ystävä: Rikos ja perheoikeus.
Minä: Mitkä aiheista oli vaikeimpia?
Ystävä: Oikeusinformatiikka, esineoikeus, ympäristöoikeus, kansainvälinen yksityisoikeus…
Minä: No, mitä sinä luit eniten?
Ystävä: Rikosta ja perheoikeutta.
Ei näin! On kiva lukea tekstiä, josta ymmärtää jotain, ja joka antaa tunteen siitä, että ”Hei, minä hallitsen tämän!” On kuitenkin silkkaa typeryyttä huijata itseään tällä tavoin, siis välttelemällä vaikeita aiheita ja opiskelemalla ainoastaan kivoja, helppoja, jo hallinnassa olevia aiheita. Oikiksen pääsykokeissa ei tällä tavalla kovin pitkälle pötkitä kun kirjat tulee osata ulkoa oikeinpäin ja väärinpäin, ja melkein sivusuunnassa myös.
Totta kai yhdeksästä artikkelista toiset aihealueet hallitsee paremmin, toiset huonommin. Kokeessa, jossa mitä tahansa voidaan kysyä, kaikki on kuitenkin ihan yhtä tärkeää alun johdannosta aina viimeiseen pisteeseen saakka, ja kaikki tulisi lukea aivan yhtä huolellisesti.
Opiskelussa mennään pahasti metsään, jos panostetaan ainoastaan helppoihin asioihin. Jos osaa tietyn aihealueen, olisi typerää vielä lukea sitä yhtä paljon ja samalla lailla kuin vaikeita asioita, joita ei vielä osaa. Jos pääsykokeisiin aikoo mennä vain kerran, tulee koko alue hallita. Se vaatii paljon työtä, eikä työmäärä aihealueittain jakaannu tasan, ei ainakaan omalla kohdallani. Kaikkea on luettava, kaikkeen on panostettava, mutta eri suhteissa riippuen omasta osaamisesta.
No comments:
Post a Comment