Hauskaa karkauspäivää! Pari kaveriani ovat tänään tuloksetta yrittäneet saada poikaystäviään kiinni, mutta miehet ovat haihtuneet kuin savuna ilmaan – kenties kosinnan pelossa? Karkauspäivänähän saa nainen kosia, eikä kohde voi kieltäytyä... tai ainakin hän joutuu pulittamaan kosijalle hamekankaan.
Onneksi oma poikaystäväni ei sentään välttele minua, mutta meilläpä se onkin mies joka haluaa enemmän sitoutua. Yhteisestä tulevaisuudesta, naimisiinmenosta ja muusta on toki puhuttu, mutta koska olen vasta vähän päälle parikymppinen, ei avioliitto nyt ihan vielä houkuttele. Poikaystävä haluaa kuitenkin perustaa perheen mahdollisimman pian, ja miehen lievä vauvakuume alkoi taas nostaa päätään Ruotsin uuden prinsessan syntymän myötä. Ei meille lasta tule moneen vuoteen, mutta ajatus lapsesta pelottaa. Haluan lapsia joskus, mutta pelkään, ettei ikinä tule oikeaa aikaa. En halua valmistuttuani suoraan äitiyslomalle. Haluan kunnon työn ja työkokemusta. Valmistumiseen menee vielä vuosia, sen jälkeen haluan panostaa uraan. Mielikuvissani näen itseni kiireisenä uranaisena joka tekee pitkiä päiviä, ja jolla ei ole varaa eikä uskallusta hidastaa tahtia tai jättäytyä työelämästä lapsen vuoksi. Monet lakimiehet tekevät pitkää päivää, enkä haluaisi hankkia lapsia, jos näkisin heitä vain hetken ennen nukkumaanmenoaikaa. Tätä on typerää miettiä jo nyt, mutta pelkään olevani jo liian vanha sitten kun vihdoin tunnen oloni riittävän turvalliseksi (taloudellisesti) että uskaltaisin alkaa perustamaan perhettä. Anteeksi tämä henkilökohtainen pikku vuodatukseni, mutta onko kellään muilla samanlaisia ajatuksia?
Anteeksi teille, jotka olette lähettäneet minulle palautetta sähköpostitse. Minulla on ollut vähän ongelmia internetin kanssa, ja minulla on ollut parin viikon tauko sähköpostien lukemisessa. Viestit on nyt kuitenkin luettu, kiitos kaikista viesteistä. Sähköpostia voi jatkossakin lähettää osoitteeseen jodie(at)hotmail.fi.
J., joka kysyit pääsykoekirjojen lukemisesta ja yo-kiintiöstä ja vapaasta kiintiöstä minun sisäänpääsyssä:
Minä olin lukion jälkeen pari vuotta töissä, ennen kuin päätin hakea oikikseen. Ennen pääsykokeita tein tosiaan muutaman avoimen yliopiston kurssin, joten sain niiden suorittamisesta lisäpisteitä pääsykokeisiin. Tietääkseni avoimen yliopiston kursseista on mahdollista saada lisäpisteitä ainoastaan Lapin oikikseen haettaessa. Minulla oli huonot lähtöpisteet pääsykokeisiin, sillä Lapissahan painotetaan kieliä (joita en kirjoittanut) ja muutenkaan yo-todistukseni ei ollut kummoinen. Lisäpisteet huomioidaan vain vapaasta kiintiöstä sisään mentäessä, joten yo-kiintiön huonojen lähtöpisteiden sekä lisäpisteiden vuoksi pääsin sisään vapaasta kiintiöstä. Muistaakseni olisin pääsykoepisteiden perusteella päässyt sisään myös ylioppilaskiintiöstä, mutta toisesta kiintiöstä sisäänmeno oli minulle edullisempaa. Ilman noita avoimen yliopiston opinnoista saatuja lisäpisteitä pistemääräni vapaassa kiintiössä olisi ollut alhaisempi ja olisin saanut paremmat pisteet yo-kiintiössä. Epäilen, että suurimmalla osalla tai ehkä jopa kaikilla vapaasta kiintiöstä sisään menevillä on lisäpisteitä taustalla, sillä ilman lisäpisteitä on varmaan helpompi päästä sisään tuosta ylioppilaskiintiöstä. Muista kuitenkin, että pääsykokeisiin kunnolla lukemalla on mahdollista päästä sisään muista kuitenkin, että pääsykokeisiin kunnolla lukemalla on mahdollista päästä sisään myös vapaasta kiintiöstä ilman lisäpisteitä taustalla. Lisäpisteitä voi korkeintaan saada 13, joten tällöin sinun täytyy vain saada pääsykokeista tuo 13 pistettä enemmän kuin sellainen henkilö, joka menee sisään lisäpisteiden kanssa. Minusta 13 pistettä kuulostaa paljolta, mutta ei se ole missään nimessä mahdotonta. Onnea lukemiseen! Huomennahan Lapin pääsykoekirjat ilmestyvät, eikö?
Toinen kysymys koski pääsykoekirjojen lukemista. Minä en enää muista montako kertaa kirjat tuli luettua läpi. En tiedä oletko huomannut, mutta Lapissa käytettävät pääsykoekirjat koostuvat artikkeleista eri aiheista, yleensä kokeeseen tulee kai jotain 7-9 artikkelia. Omassa pääsykokeessani panostus ja lukukerrat oli aina artikkelikohtaista, eikä lukemiskerrat menneet tasan. Varmuudella voin sanoa, että luin jokaisen artikkelin alusta loppuun ainakin kerran :D. Minulla on huono keskittymiskyky, joten pelkkä kirjojen läpilukeminen ei oppimisen kannalta sovi minulle. Työstin kirjojen tekstejä monin eri tavoin, mm. kirjoittamalla muistiinpanoja, opettelemalla käsitteitä, piirtelemällä ajatuskarttoja ja tekemällä itselleni kysymyksiä koealueesta. Tämän vuoksi en tiedä monestiko alueet tuli loppujen lopuksi luettua, mutta olen onnellinen ettei minun tarvinnut tehdä tuota hullua ja pelottavaa urakkaa kuin kerran! Eräs kaverini otti tavoitteeksi lukea jokainen artikkeli ainakin kymmenesti, ja pääsykokeeseen mennessä hän olikin lukenut artikkelit 8-12 kertaa. Tällä lukemisella ei kuitenkaan irronnut opiskelupaikkaa. Minä olen varma, ettei kyse ollut siitä ettei hän olisi lukenut tarpeeksi, vaan että hän opiskeli hänelle väärällä tavalla. Ennen pääsykoeurakkaa kannattaakin tiedostaa mitkä ovat itselle parhaita opiskelutapoja. Minua itseäni stressasi pääsykokeisiin lukiessa, kun kaverini sanoi lukeneensa alueen jo seitsemästi, kun minä olin lukenut vain kerran ja tein sen lisäksi muistiinpanoja ym. Mietin tuolloin pitäisikö minun jättää tekstin muu työstäminen kokonaan ja alkaa vain lukemaan pääsykoekirjojen artikkeleita alusta loppuun, jotta ”pysyisin muiden hakijoiden tahdissa”. En kuitenkaan sitä tehnyt, ja sisällä ollaan, joten se oli selvästikin oikea ratkaisu. Minä vannon muistiinpanojen nimeen, mutta sinun tulee opiskella itsellesi parhaimmalla tavalla. Lue kirjat kerran tai sata kertaa jos siltä tuntuu.
