Korkeakoulujen opiskelijavalintojen uudistuksesta

Tämän vuoden luennot on lusittu ja tentit tehty, vaan ei hätää: tekemistä on vielä vaikka millä mitalla. Muistatteko kun aiemmin syksyllä valitin opiskelijoiden käytöstapojen puutetta luennoilla? Professorien puheen päälle puhuminen on tietysti epäkohteliasta, mutta otan silti hieman sanojani takaisin mitä tulee meluun luennoilla. Olin luennolla, jossa oli ahdistavan hiljaista ja välillä oli pakko vilkaista elääkö vierustoverini laisinkaan. Pienet äänet luennoilla ovat alkaneet tuntua rauhoittavilta: paperin rapina, ehkä pieni kuiskutus, aivastukset ja köhimiset, penkkien narina. Aiemmin vaadin täyden hiljaisuuden voidakseni keskittyä, nyt taas täysi hiljaisuus tuntuu painostavalta. Minä rakastan sateen ääntä, ja yleensä tenttiin lukiessani kuuntelen koneelta erilaisia luontoääniä kuten juuri sadetta, ukkosta, merta ja tuulta. Yksi tällainen sivu on Rainy Mood, joka löytyy osoitteesta http://www.rainymood.com/ (Anna sivun lataantua hetki jos sade ei ala välittömästi). Sen sijaan musiikkia en voi oikein kuunnella lukiessani, koska alan helposti seuraamaan laulun sanoja, enkä sitten pysty keskittymään kunnolla lukemiseen.

Mitä mieltä lukijani ovat korkeakoulujen opiskelijavalintojen uudistuksesta? Onko se nyt päätetty, että tämä uudistus tulee, vai onko se vielä suunnitteluasteella? Minä vastustan tätä uudistusta ehdottomasti. Henkilökohtaisesti uudistus ei vaikuta minuun, ellen sitten oikeustieteen maisterin tutkinnon suoritettuani päätä ryhtyä vaikkapa lääkäriksi. Jos minä viisikymppisenä päättäisin vaihtaa alaa, haluaisin olla samalla viivalla kaikkien hakijoiden kanssa niin, että kaikki menisivät pääsykokeisiin, ja pääsykokeiden kautta sisään pääsevät parhaimmat, sopivimmat ja motivoituneimmat hakijat. Tästä samasta syystä vastustan myös pääsykokeista luopumista. Pääsykoe on raskas, mutta se mittaa motivaatiota. Mielestäni ei ole tarkoituksenmukaista, että nämä kympin tytöt pääsisivät suoraan minne ikinä haluavat pelkän ylioppilastutkinnon perusteella. Jos nämä kympin oppilaat ovat kerran niin loistavia kaikessa, pääsykoe on varmaan heille pikkujuttu… miksi siis luopua siitä? Minä myös ottaisin lääkärikseni mieluummin pääsykokeet läpäisseen henkilön kuin seitsemän ällää kirjoittaneen – ylioppilaskoe kun ei kerro mitään henkilön osaamisesta ja soveltuvuudesta alalle.

   Oikikseen sisäänpääsy ei ole mikään läpihuutojuttu. Tästä syystä monet ovat suorittaneet toisenkin tutkinnon ennen oikista, ja meillä on myös useita alanvaihtajia. Ei minusta heidän sisäänpääsyä pitäisi hankaloittaa mitenkään. Ei heitä tule rangaista siitä, että heillä on jo samantasoinen tutkinto. Minusta siinä mennään metsään, jos yksi tutkinto sulkee ovet muilta tutkinnoilta. Pääsykokeen kautta tiedekuntaan valikoituu juuri ne motivoituneimmat ja soveltuvimmat yksilöt, ja sisään päässeiden taso tulisi tippumaan, jos aletaan rajoittaa sitä, kuka voi hakea tai jos pääsykokeista luovuttaisiin kokonaan. Onneksi oikeustieteilijät ovat pääsykokeista luopumista vastaan. Minua todella ärsyttävät nämä typerät uudistukset – ihan kuin uudistuksia tehtailtaisiin vain uudistuksen tähden.

Vastauksia kysymyksiin, osa 2

Haen keväällä oikkikseen. Jos voisit antaa vain yhden neuvon, minkä antaisit?

Kaikkein tärkein? Tarkista että olet merkinnyt pääsykokeen päivän, ajan ja paikan oikein! Kysyit vain yhtä neuvoa, mutta tänään jaan neuvoja kaksi yhden hinnalla, halusit tai et. Toinen neuvoni kuuluu: ”Älä ole kusipää.” Kyllä, kyseessä on toki kilpailutilanne, mutta älä anna pääsykokeen muuttaa sinua ihmisenä (kusipääksi). Auta kaveria. Älä yritä sabotoida toisten lukemista. Eräs opiskelukaverini kertoi, kuinka hänen kanssa samalla valmennuskurssilla ollut poika yritti tahallaan syöttää muille kurssilaisille esimerkiksi vääriä vuosilukuja ja vääriä selityksiä pääsykoealueesta. Ilmeisesti kyseinen poika ei vieläkään ole päässyt sisään oikikseen, ja vaikken nyt kellekään mitään pahaa toivo, niin eipä hänen kohtalonsa paljon sureta. Jos siis joku kaipaa apua, auta. Kyllä minä jollain tasolla uskon tai ainakin haluan uskoa karmaan – tee hyvää, saat osaksesi hyvää.

Millaisia miehiä oikiksessa on?

Laidasta laitaan, tule itse katsomaan. Kaikkia parhaita ei tietääkseni ole vielä edes viety (toivottavasti ei ainakaan sitä söpöä tummatukkaista poikaa!)

Voinko pullukkana tyttönä hakea oikkikseen, vai joudunko heti nokituksi?

Onko tämä vitsi? Meillä ollaan aikuisia ihmisiä, eikä meillä nokita ketään. Eipä ole tullut edes mieleen, että ketään ulkonäön tai ulkomuodon takia jotenkin nokittaisiin. Tervetuloa!

Vastauksia kysymyksiin, osa 1

Töiden ja opiskelujen kanssa on viime aikoina ollut niin kiire, että blogin päivittäminen on jäänyt. Pahoitteluni!

Olen saanut lukijoiltani muutamia kysymyksiä sähköpostitse, joten koetan nyt vastata niihin lyhyesti tällein yhteisesti. Sähköpostia saa laittaa jatkossakin!

Olen hakenut oikikseen kolme kertaa pääsemättä sisään. Pitäisikö luovuttaa?

Ei missään nimessä, jos ala tuntuu oikealta. Tiedän lakimiehen joka on osakkaana eräässä menestyvässä asianajotoimistossaan. Hänellä menee kaikin puolin hyvin, mutta kuulemma hän kävi viidesti pääsykokeissa ennen kuin tärppäsi. Koskaan ei pidä luovuttaa jos haluat jotakin! Elämän aikana ehtii varmasti tehdä töitä ihan riittävästi, vaikka muutama välivuosi tulisikin ennen sisäänpääsyä.

Olen kahdella viime hakukerralla jäänyt 10 pisteen päähän sisäänpääsystä. Pitäisikö luovuttaa?

Lopetetaan jo puheet luovuttamisesta. Nyt ei luovuteta sitten ollenkaan! Pääsykokeissa on vaikeaa haalia pisteitä kasaan, joten onnittelut siitä, että sait kuitenkin niinkin paljon pisteitä. Seuraava askel on miettiä, kuinka petrata seuraavaan pääsykokeeseen vähintään tuon kymmenen pisteen verran. Luetko tarpeeksi? Opiskeletko oikein? Pitäisikö opiskelutekniikkaa muuttaa? Onko lähtöpisteitä mahdollista parantaa?

Millaisia ihmisiä oikiksessa on?

Puhun nyt vain Rovaniemen puolesta. Oikiksessa on hauskoja, huumorintajuisia ihmisiä, joille maistuu juotava useammin ja suuremmissa määrin kuin muiden tiedekuntien väelle. Iloisesta joukostamme löytyy ihmisiä ameeboista Einsteineihin, mutta pääasiassa me olemme ihan tavallisia. Ei me mitään yli-ihmisiä olla, ja olenkin monesti sanonut, että jos hakijalle iskee ”en-mä-oo-tarpeeks-älykäs-oikikseen”-ahdinko, tämän tyypin pitäisi tulla katsastamaan meidän pippalot. Tämän jälkeen kelle tahansa tulee voittajafiilis – ”Jos nuo urpot pääsee sisään, pääsen minäkin!!”

Millaiset oikiksen haalarit on ja mistä ne voi hankkia? Mitä ne maksaa?

Lapin oikiksen haalarit ovat bolognan punaiset. Ainejärjestö Artikla perustaa fukseista haalaritoimikunnan joka hankkii sponsoreita haalaritilausta varten. Hinta luonnollisesti riippuu sponsoreista. Esimerkiksi pari vuotta sitten opiskelijat taisivat maksaa noin 10-15 € haalarista, tämän vuoden fuksit taas saavat käsittääkseni haalarit ilmaiseksi.

Hauskaa joulun odotusta rakkaille lukijoilleni! Toivottavasti tavataan Artiklan pikkujouluissa!!

Pari sanaa motivaatiokollaaseista

Itselläni oli pääsykokeisiin lukemisen aikaan monta kertaa motivaatio-ongelmia. Valmistautuminen on stressaavaa ja raskasta, ja välillä ne syyt hakea juuri tälle alalle oli vähällä unohtua. Miksi haluat juuri tälle alalle? Mikä sinua motivoi?

Jo ennen pääsykoekirjojen julkaisemista kirjoitin itselleni listan syistä, miksi haluan oikikseen. Kirjoitin ylös asioita, jotka kannustivat lukemaan ja joista sain taas lisää motivaatiota. Tein itselleni kollaasin, johon kirjoittelin ja leikkelin kuvia, joista tunsin saavani lisämotivaatiota. Kevään aikana kaivoin kollaasin useasti esiin muistutukseksi itselleni siitä, miksi taas teenkään tätä. Välillä lisäsin tekstiä ja kuvia, muutaman kerran tein uusiakin kollaaseja.

En odota teidän tekevän tällaisia kollaaseja, mutta jos luulet, että siitä on apua, kokeile ihmeessä! Katsoin äsken yhtä monista listoistani, jonka oli tarkoitus motivoida minua lukemaan. Järkeviä opiskelumotiiveitani oli esimerkiksi ”mielenkiintoinen työ”, ”hyvä palkka”, ”haluan päästä kouluun ja elämässä eteenpäin” ja ”haluan korkean koulutuksen”, mutta nämä syyt löytyivät vasta listan lopusta. Motivaatiolistan alkupäästä löytyi naurettavia, henkilökohtaisia syitä, jotka tuntuvat yhä aivan yhtä typeriltä kuin keväällä niitä kirjoittaessa. Arvaatteko jo syyni? ”Haluan todistaa itselleni että minusta on tähän.” ”Haluan näyttää X:lle, Y:lle jne. että minusta on tähän.” ”En halua saada hylkäyskirjettä, jos Z saa hyväksymiskirjeen.” ”Haluan muuttaa kauas exästäni.” Hölmöt, henkilökohtaiset syyt motivoivat minua paremmin kuin nämä ns. järkisyyt. Tässä ei ollut koko listani, mutta en tunne tarvetta jakaa koko listaa teidän kanssanne, koska sillähän ei ole väliä mikä minua motivoi – ainoastaan se merkitsee, mikä motivoi juuri sinua. Jos jokin typerältäkin tuntuva ajatus potkii sinua eteenpäin, kirjoita se ylös tai paina se mieleesi, ja mieti sitä jos olet lisämotivaation tarpeessa.

Nyt tunnen vielä kansalaisvelvollisuudekseni varoittaa teillä liukastelevista ikäihmisistä! Jos joku näki tänään nuoren naisen kaatuvan alamäessä pyörällä, se olin minä... Pyöräilin kovalla kiireellä yliopistolle kun eräs sauvakävelijämummeli vieressäni liukastui ja tökkäsi kaatuessaan sauvan suoraan pyöräni pinnojen väliin, jonka seurauksena minäkin kaaduin. Onneksi kummallekaan ei tullut vammoja paria mustelmaa enempää, sillä tuossa olisi voinut sattua oikeasti pahemmin. Harkitsen taas vakavasti pyöräilykypärän ostamista, sillä ikinähän ei voi tietää mitä tulee tapahtumaan. Olkaa varovaisia jäisillä teillä ja kiertäkää mummot kaukaa!

Ahdistusta ahdistamattomuudesta

Ensimmäistä kertaa elämässäni odotan tentistä hylättyä arvosanaa. Minua ahdistaa se, ettei minua ahdista ollenkaan. Viime aikoina mielessä on pyörinyt niin paljon kaikkea muuta, ettei opiskelu ole pahemmin kiinnostanut. Inhoan tätä omaa ”hällä väliä” –asennettani. Tiedän että minun pitäisi tuntea syyllisyyttä opiskelun laiminlyönnistä, mutta minua ei tällä hetkellä edes kiinnosta. Viime vuonna olin aika uupunut opiskelujen kanssa, ja niinpä tämän syksyn opiskelut ovat tuntuneet melkein vastenmielisiltä. Pelkään uupuvani taas. Sinänsä minulla ei vielä ole hätää opintojen hidastumisen takia. Viime vuonna sain haalittua suhteellisen paljon opintopisteitä, joten en ole jäänyt muista jälkeen vaikka tältä syksyltä pisteitä on kertynyt vain pikkuruinen kourallinen. Pelkään vain etten saa tätä laiskotteluvaihetta menemään ohi. Olen huomannut, että pieni kiire tenttien kanssa saa minut opiskelemaan tehokkaammin. Sen sijaan tenttien tekeminen harvakseltaan tekee minusta saamattoman – jotenkin ajattelen, että koska tenttiin on vielä useampi viikko, voin hyvin olla lukematta ja sen sijaan täyttää päivät ylimääräisillä työvuoroilla tms. Minä työskentelen aika paljon, mutta silti minulla on paljon luppoaikaa, joka pitäisi käyttää opiskeluun mutta sen sijaan käytän sen nukkumiseen, telkkarin katsomiseen, romaanien lukemiseen… kaikkeen mihin ei pitäisi. Pääsykokeiden aikaan tein itselleni ns. unelmakollaaseja/motivaatiotauluja ym. kaikkia typerältä tuntuvia juttuja, jotka kuitenkin kannustivat minua eteenpäin ja huonoina päivinä ne muistuttivat siitä, miksi minä halusinkaan päästä oikikseen. Nyt kun motivaatio on taas hukassa ja huonoja päiviä on ollut enemmän kuin hyviä harkitsen taas tuollaisen kollaasin askartelua. Ei se välttämättä auta, mutta ainakin pieni askarteluhetki rentouttaa :D. Teen myöhemmin näistä kollaaseista vielä oman kirjoituksen pääsykokeita ajatellen.

Täällä on muuten satanut parina päivänä lunta! Lumi on tosin sulanut heti pois kun se on osunut maahan, mutta ei varmaan mene kovin pitkään kun saa kaivaa pulkat esiin! Toivottavasti talvesta ei kuitenkaan tule kovin pitkää ja kylmää. Tässä kämpässä vetää kamalasti jo nyt! Villasukat esiin siis!  

Pääsykoe päätti ystävyyssuhteita

Hyvää syntymäpäivää K, jonka kanssa emme ole enää puheväleissä!

Minä en olisi uskonut että näin voi käydä, mutta oikiksen pääsykoe päätti monta ystävyyssuhdetta. Monella hakijalla tuntuu olevan huoli ystävyyssuhteiden kärsimisestä lukuprosessin aikana kun aikaa hengailla kavereiden kanssa ei ole samalla lailla kuin ennen. No, minä en ollut tästä huolissani. Minun oikeat ystäväni olivat huolissaan minun jaksamisesta, mutta muuten he olivat ainoastaan kannustavia. 

Ne olivat pääsykokeiden tulokset jotka päättivät nuo ystävyyssuhteet. Minä pääsin sisään, pari kaveriani eivät. En leuhkinut, en kääntänyt veistä haavassa tai vastaavaa. Ymmärtäisin täysin, mikäli näin olisin tehnyt, siltä pahaltahan se tuntuu jos on nähnyt hirmuisen työmäärän mutta silti jää ilman opiskelupaikkaa. Ne pari kaveria, joiden kanssa olimme tsempanneet toisiamme ja lukeneetkin yhdessä ottivat ilmeisesti oman tappionsa niin raskaasti, etteivät he kestäneet minun sisään pääsyäni. Minusta tuntui pahalta, etteivät he vaikkapa onnitelleet, mutta en valittanut. Samoihin aikoihin elämässäni tapahtui paljon kaikkea p*skaa, mutta kun yritin puhua heille tästä, sain vain vastaukseksi ”Mitä sä valitat, sä sentää pääsit oikiksee!” Sen pituinen se.

Ehkä he eivät sitten olleetkaan oikeita ystäviäni. Silti minua hämmästyttää mitä kaikkea yksi koe voi saada aikaan. Minua harmittaa, etteivät jotkut osaa omasta pettymyksestään huolimatta olla iloisia toisten puolesta. Minä olen aidosti pahoillani, etteivät he päässeet sisään. Nyt tuntuu pahalta, että minä ja toinen ystäväni, joka myös pääsi sisään oikeustieteelliseen, ei olla enää tervetulleita yhteisiin illanviettoihin tms. Me emme enää kuulu porukkaan. Hitto, ei yksi koe ole tämän arvoista. Minulla oli hirveät paineet lukea pääsykokeisiin, ja ymmärrän sen kokeen tärkeyden, mutta siitäkin huolimatta kyseessä on vain koe. Kaiken sen jälkeen mitä itsellenikin on elämäni aikana ehtinyt tapahtua, osaan suhteuttaa asioita ja laittaa ne omiin mittakaavoihinsa, eikä tärkeimpänä todellakaan ole pääsykoe. Eikä silläkään loppujen lopuksi ole suurta väliä, pääsitkö sisään oikiseen nyt vaiko vasta ensi vuonna, vai viisi vuotta sitten vaiko viiden vuoden päästä. Olen varma, että nämä kaverini tulevat vielä pääsemään sisään, enkä ymmärrä tätä siltojen polttamista vain siitä syystä, etteivät he onnistuneet kokeessa samalla hakukerralla kuin minä.

Onko teille käynyt näin?

Laiskuutta ja motivaatio-ongelmia

Olipahan taas viikonloppu.

On vähän kummallista että samat ihmiset, jotka osaavat Suomen valtiosäännön takaperin, eivät tiedä, ettei lusikkaa saa laittaa mikroon. Tai että pieni kattila suurella levyllä tuhlaa tarpeettomasti sähköä. Kaikkea ei tietysti voi saada, mutta luulisi että tervettä maalaisjärkeä olisi jaettu suunnilleen samankokoisella lusikalla.

Minulla on ollut suuria vaikeuksia oman lukumotivaation kanssa. Olen ollut sairaana ja voimat oli jonkin aikaa aivan lopussa, mutta nyt tämä menee pelkän laiskottelun piikkiin. Opiskelutahtini on hidastunut huomattavasti, ja suunnittelen vieläpä parin tentin siirtämistä hamaan tulevaisuuteen. En tiedä olisiko järkevää mennä tekemään tentti pois alta lukematta siihen kunnolla ja ottaa siitä ehkä ykkönen tai kakkonen, vaiko siirtää sitä ja hankkia siitä parempi arvosana ja paremmat tiedot. Jos teen sen nyt, on varmaa että arvosanasta tulee huono ja että en tule valmistuttuani muistamaan koko kurssista mitään. Ainut hyöty tentin tekemisestä olisi muutama opintopiste ja tutkinto taas vähän lähempänä – eli tiedollisesti hyötyarvona on nolla. Hitsit, mistä minä saan kaivettua lisää puhtia opiskeluun?

Kysymys teille, jotka olette oikiksessa: Tarvitseeko teidän jatkuvasti motivoida itseänne lukemaan, vai onko teillä se kuuluisa sisäinen palo ja intohimo lakikirjoja kohtaan? Teettekö itsellenne lukusuunnitelmia, aikatauluja tms.? Osaatteko arvioida, paljonko käytätte aikaa opiskeluun esimerkiksi viikossa?