Heippa vaan!

Yksityiselämässä on tapahtunut paljon viime aikoina ja opiskelujen kanssa pitää myös kiirettä. Kesän tulo myös stressaa – aion opiskella, mutten nosta opintotukea kesän ajalta. Olen toki töissä osa-aikaisesti kuten nytkin, mutta palkka riittää ainoastaan vuokran maksun ja veteen ja sähköön, ehkä. Tiedossa on siis kitkuttelua ja pihistelyä koko kesän, sillä ylimääräisiä kesätöitä ei ole tiedossa. Olen lähettänyt työhakemuksia varmaan sata, mutta yhdestäkään ei ole tullut vastausta, ei edes ilmoitusta siitä ettei minua ole tullut valituksi.

Millaisissa paikoissa oikkarit työskentelevät opiskeluaikana? Onko sellaisella, joka ei ole valmistunut vielä edes notaariksi, mahdollisuuksiakaan saada opintoihin liittyviä töitä? Ne harvat oikkarikaverini, jotka työskentelevät opintojen ohella, työskentelevät esimerkiksi kaupan kassana, baarissa tai vartijana, mutta vain yksi tekee satunnaisesti hommia lakitoimistossa – vain koska hänen isänsä omistaa paikan. Etelämpänä opiskelijoilla onkin paremmat mahdollisuudet työllistyä lakifirmoihin, mutta entäs täällä Lapissa? Huonot työllistymismahdollisuudet onkin Rollon huonoin puoli, muuten minulla ei ole mitään valitettava. Pelottaa vähän valmistua tulevaisuudessa yliopistosta niin, että vaikka CV:ni onkin monenkirjava, niin siitä ei löydy mitään lakihommiin viittaavaakaan. Uteliaisuuttani haluaisin kuitenkin tiedustella onko lukijoideni joukossa oikkareita, jotka jo työskentelevät jossain lakifirmassa tms.? Millaisia hommia opiskelijat voivat tehdä?

Sitten taas lukijapalautteeseen. Kiitos kaikille kommenteista ja sähköposteista. Suurimpaan osaan olen vastannutkin sähköpostitse, mutta haluaisin kommentoida paria saamaani sähköpostia julkisesti blogissani.

   Eräs oikiksessa opiskeleva tyttö lähetti viestin ja kysyi olenko eräs hänen ystävänsä, jonka nimeä en tässä mainitse. Kuulemma kuulostan häneltä paria pientä yksityiskohtaa lukuun ottamatta. Ikävä tuottaa pettymys, mutta en ole hän. Tuo viesti kuitenkin huvitti minua suuresti, sillä vaikka en tuntenut lähettäjää, tunnistin kuitenkin tämän neiti X:n nimen, sillä vasta eilen toivoin olevani hän – tämä X nimittäin pärjäsi eräässä tentissä parhaiten, kun taas minulle siitä tuli hylätty… Jos kuitenkin olisin ollut neiti X, en olisi sitä tunnustanut.

   Myös nimimerkki Mirelle kysyi sähköpostitse syytä anonymiteetilleni. Kyse ei ole mistään salamyhkäisestä tai siitä, että nimimerkin suojissa valehtelisin vapaasti ja keksisin olemattomia, eikä myöskään siitä, että vain teeskentelisin olevani oikeustieteen opiskelija vaikka todellisuudessa olisinkin putkiasentaja, ei sinne päinkään. Kyse on lähinnä ujoudesta. Olen kamalan itsekriittinen, enkä voisi kirjoittaa yhtä vapaasti nettiin, jos kaikki tulisi omalla nimelläni. Kirjoitan tälläkin hetkellä melko persoonattomasti ja neutraalisti, mutta jos nimeni olisi näkyvissä, niin tässä blogissa olisi vieläkin vähemmän minua. En voisi kirjoittaa mitään ystävistäni tai perheestäni tai poikaystävästäni tms., sillä he eivät varmasti haluaisi päätyä internettiin. Haluan pitää tätä blogiani, mutta olen liian ujo pitämään julkista päiväkirjaa omalla nimelläni. Minusta on mukavaa olla näkymätön tai ainakin melko näkymätön, en pidä huomion keskipisteenä olemisesta. Ystäväni eivät kutsuisi minua ujoksi, mutta mielestäni olen sellainen. Ehkä jonain päivänä laitan nimeni tänne, mutta onko sillä mitään väliäkään? Kaikki mitä tänne kirjoitan on totta, riippumatta siitä näkyykö nimeni vai nimimerkki/lempinimi. Muutama lukija tosin tietää oikean nimeni. Allekirjoitin vahingossa pari sähköpostia hyvin virallisen kuuloisesti koko nimelläni, hehheh, mutta mitäs tuosta – luotan siihen, etteivät he paljasta sitä. Ei henkilöllisyyteni mikään suuri salaisuus ole, eikä tärkeä tieto ollenkaan. Haluan vain jatkossakin voida kirjoittaa mistä tahansa, oikealla nimellä se ei onnistuisi. En voisi kirjoittaa yhtään mitään yksityiselämästäni, sillä kaikki minut tuntevat tunnistaisivat myös ne ihmiset, joista mitä puhun, enkä halua sitä. Nimimerkki siis pysyy.