Tiedote harjoituskokeesta

Viimeisestä päivityksestä on kulunut ikuisuus, mutta blogi ei suinkaan ole mielestä kadonnut. Vaikka Rollon metsiköistä löytyykin vielä vähän lunta, suurin osa opiskelukavereista on heittäytynyt jo kesälomalle – en minä tosin, ja toivottavasti ette tekään, joilla pääsykoe on vielä edessä. Itse ajattelin tehdä kesällä pari tenttiä ja toki olen myös töissä, oikeaa kesälomaa en taida ehtiä pitämään ollenkaan.

Tiedote teille, joille lupasin tehdä harjoituspääsykokeen: Minun oli tarkoitus tehdä pääsykoe viimeistään viime viikolla, mutta aina oli joku este, joko liikaa omia kiireitä, tai sitten yliopiston kirjastossa ei uusia pääsykoekirjoja ollut. Tällä hetkellä olen matkalla entiseen kotikaupunkiini pienen perhekriisin vuoksi, ja näillä näkymin tulen takaisin vasta parin viikon päästä ennen omaa tenttiäni. Minulla ei uusia pääsykoekirjoja ole, ja nettitietojen mukaan niitä ei löydy myöskään kotikaupungin kirjastosta. Viimevuotiset pääsykoekirjat saisin kyllä kaveriltani lainaan, mutta kyseessähän on Oikeusjärjestys osat 1 ja 2 vuodelta 2012, kolmosta ei ole ja nuo kirjat ovat vuoden vanhoja. Koska kyseessä on oikiksen pääsykoe, en tiedä uskallanko tehdä vuoden vanhan kirjan pohjalta teille harjoituspääsykoetta, sillä jotain artikkeleissa on voinut muuttua. Olen todella pahoillani tästä, sillä aioin tehdä hyvän, haastavan harjoituskokeen pisteytyksineen ja mallivastauksineen. Onko teistä parempi, että laadin kokeen vain yhden (vanhan) kirjan pohjalta ja sen saa tehdä omalla vastuulla, vai jätänkö harjoituskokeen kokonaan tekemättä? Entä jos tulen takaisin Rovaniemelle viikolla 24 ja saisin uudet pääsykoekirjat käsiini ja harjoituskokeen tehtyä kyseisen viikonlopun aikana, menisikö tämä liian myöhään kun teillä on pääsykoe viikon 25 tiistaina?

  

Miten pääsykokeisiin lukeminen sujuu? Joko sisältö on hallussa? Älkää stressatko jos tuntuu, ettet vielä mitään osaa. Aikaa on vielä! Jaksakaa lukea vielä viimeiset viikot. Kun lukuaikaa on muutama kuukausi, niin yleensä parhaiten pärjäävät ne, jotka jaksavat lukea loppuun saakka. Viimeiset viikot ovat niitä ratkaisevia! Tsemppiä!

PS. Jos lukijoissani on oikkareita joita kiinnostaisi harjoituspääsykokeen tai tehtävien laatiminen, niin julkaisen niitä blogissani mielelläni. Samoin jos parhaillaan pääsykokeisiin lukevat ovat tehneet itselleen harjoitustehtäviä ja haluatte niitä täällä jakaa muillekin, niin laittakaa vaikka sähköpostia! Ymmärrän kyllä jos parhaillaan pääsykokeisiin lukevat eivät missään nimessä halua tehtäviään jakaa - kyseessähän on kilpailutilanne, ja vuosittain pyrkijät tuntuvat pitävän toisiaan vihollisinaan. Ikävä kyllä meillä on yliopistolla muutama nirppanokka joille muut opiskelijat ovat edelleen vihollisia ja kilpailijoita -kuulin kerran luennolla erään pojan sanovan yhtä tyttöä Voldemortiksi, mikä oli aika hauskaa koska oma kaveripiirini kutsuu kyseistä tyttöä Sauroniksi. Jos te pidätte toisianne vihollisina nyt, niin muistakaa laskea aseenne pääsykokeen jälkeen niin tulevasta syksystä tulee hauskempi.

Heippa vaan!

Yksityiselämässä on tapahtunut paljon viime aikoina ja opiskelujen kanssa pitää myös kiirettä. Kesän tulo myös stressaa – aion opiskella, mutten nosta opintotukea kesän ajalta. Olen toki töissä osa-aikaisesti kuten nytkin, mutta palkka riittää ainoastaan vuokran maksun ja veteen ja sähköön, ehkä. Tiedossa on siis kitkuttelua ja pihistelyä koko kesän, sillä ylimääräisiä kesätöitä ei ole tiedossa. Olen lähettänyt työhakemuksia varmaan sata, mutta yhdestäkään ei ole tullut vastausta, ei edes ilmoitusta siitä ettei minua ole tullut valituksi.

Millaisissa paikoissa oikkarit työskentelevät opiskeluaikana? Onko sellaisella, joka ei ole valmistunut vielä edes notaariksi, mahdollisuuksiakaan saada opintoihin liittyviä töitä? Ne harvat oikkarikaverini, jotka työskentelevät opintojen ohella, työskentelevät esimerkiksi kaupan kassana, baarissa tai vartijana, mutta vain yksi tekee satunnaisesti hommia lakitoimistossa – vain koska hänen isänsä omistaa paikan. Etelämpänä opiskelijoilla onkin paremmat mahdollisuudet työllistyä lakifirmoihin, mutta entäs täällä Lapissa? Huonot työllistymismahdollisuudet onkin Rollon huonoin puoli, muuten minulla ei ole mitään valitettava. Pelottaa vähän valmistua tulevaisuudessa yliopistosta niin, että vaikka CV:ni onkin monenkirjava, niin siitä ei löydy mitään lakihommiin viittaavaakaan. Uteliaisuuttani haluaisin kuitenkin tiedustella onko lukijoideni joukossa oikkareita, jotka jo työskentelevät jossain lakifirmassa tms.? Millaisia hommia opiskelijat voivat tehdä?

Sitten taas lukijapalautteeseen. Kiitos kaikille kommenteista ja sähköposteista. Suurimpaan osaan olen vastannutkin sähköpostitse, mutta haluaisin kommentoida paria saamaani sähköpostia julkisesti blogissani.

   Eräs oikiksessa opiskeleva tyttö lähetti viestin ja kysyi olenko eräs hänen ystävänsä, jonka nimeä en tässä mainitse. Kuulemma kuulostan häneltä paria pientä yksityiskohtaa lukuun ottamatta. Ikävä tuottaa pettymys, mutta en ole hän. Tuo viesti kuitenkin huvitti minua suuresti, sillä vaikka en tuntenut lähettäjää, tunnistin kuitenkin tämän neiti X:n nimen, sillä vasta eilen toivoin olevani hän – tämä X nimittäin pärjäsi eräässä tentissä parhaiten, kun taas minulle siitä tuli hylätty… Jos kuitenkin olisin ollut neiti X, en olisi sitä tunnustanut.

   Myös nimimerkki Mirelle kysyi sähköpostitse syytä anonymiteetilleni. Kyse ei ole mistään salamyhkäisestä tai siitä, että nimimerkin suojissa valehtelisin vapaasti ja keksisin olemattomia, eikä myöskään siitä, että vain teeskentelisin olevani oikeustieteen opiskelija vaikka todellisuudessa olisinkin putkiasentaja, ei sinne päinkään. Kyse on lähinnä ujoudesta. Olen kamalan itsekriittinen, enkä voisi kirjoittaa yhtä vapaasti nettiin, jos kaikki tulisi omalla nimelläni. Kirjoitan tälläkin hetkellä melko persoonattomasti ja neutraalisti, mutta jos nimeni olisi näkyvissä, niin tässä blogissa olisi vieläkin vähemmän minua. En voisi kirjoittaa mitään ystävistäni tai perheestäni tai poikaystävästäni tms., sillä he eivät varmasti haluaisi päätyä internettiin. Haluan pitää tätä blogiani, mutta olen liian ujo pitämään julkista päiväkirjaa omalla nimelläni. Minusta on mukavaa olla näkymätön tai ainakin melko näkymätön, en pidä huomion keskipisteenä olemisesta. Ystäväni eivät kutsuisi minua ujoksi, mutta mielestäni olen sellainen. Ehkä jonain päivänä laitan nimeni tänne, mutta onko sillä mitään väliäkään? Kaikki mitä tänne kirjoitan on totta, riippumatta siitä näkyykö nimeni vai nimimerkki/lempinimi. Muutama lukija tosin tietää oikean nimeni. Allekirjoitin vahingossa pari sähköpostia hyvin virallisen kuuloisesti koko nimelläni, hehheh, mutta mitäs tuosta – luotan siihen, etteivät he paljasta sitä. Ei henkilöllisyyteni mikään suuri salaisuus ole, eikä tärkeä tieto ollenkaan. Haluan vain jatkossakin voida kirjoittaa mistä tahansa, oikealla nimellä se ei onnistuisi. En voisi kirjoittaa yhtään mitään yksityiselämästäni, sillä kaikki minut tuntevat tunnistaisivat myös ne ihmiset, joista mitä puhun, enkä halua sitä. Nimimerkki siis pysyy.

Lappi vs. Etelä

Tänään pidän virallisesti vapaan viikonlopun niin työnteosta kuin opiskelustakin. Tuntuu mahtavalta! Ennen rentoutumisen alkua on kuitenkin siivottava kämppä, pyykättävä, tehtävä ruokaa, maksettava läjä laskuja ja niin edelleen, ehkä myös lajiteltava kaikki opiskelupaperit joita on kertynyt miljoona.

Kiitos kaikille jotka olette lähettänyt palautetta sähköpostitse.

Mari kysyi olisiko mahdollista muuttaa blogini asetuksia niin, että kirjoituksia voisi kommentoida anonyymisti. Totta kai. En ollut huomannutkaan, ettei kommentointi anonyymisti onnistunut. Nyt asetuksia on muutettu, ja halutessa lukijat voivat nimettömästikin kommentoida. Kaikki kommentit ovat tervetulleita!

Haluan jakaa teidän kanssa nyt yhden viestin, jonka vuoksi olin vähällä tukehtua iltapäiväteehen. Eräs poika kirjoitti:

”Moi! Opiskelen tällä hetkellä Australiassa kaupan alaa. Olen hakenut kahdesti Helsingin oikikseen, ja oon ajatellut hakea Lappiin kerran Helsinkii ei ole tärpänny. En jaksaisi lukea uudestaan pääsykokeisiin kun kuitenkin olen jo pari kertaa lukenut, joten pääsisinköhän suoraan sisään jos laitan yliopiston kansliaan sähköpostia? Minulla on kuitenkin kokemusta opiskelusta ulkomailla, ja lisäksi olen kahdesti jäänyt vain 10-15 pisteen päähän Helsingin sisäänpääsyrajasta, ja Helsinkiin on kuitenkin vaikeampi päästä sisään, ja olisin varmaan päässyt sisään Lapin oikikseen jos olisin sinne hakenut. Riittääköhän tämä osoittamaan ansioituneisuuteni niin, että pääsisin sisään ilman pääsykoetta? Kannattaako laittaa sähköpostia?”

   Tuo viesti veti vähän sanattomaksi, vaikka toisaalta mieleen tuli aika monta asiaa, joita olisi tehnyt mieli sanoa. Ensinnäkään en ole varma, onko tämä viesti kirjoitettu kieliposkessa, vai onko raukkaparka sittenkin tosissaan. Vastauksena viimeiseen kysymykseen: Ole kiltti ja laita sähköpostia yliopiston kansliaan. Olen varma, että näitä asioita hoitavat ilahtuisivat viestistäsi, sillä kaikillehan kelpaa hyvät naurut. Jos nyt kirjoittaja kuitenkin oli ihan tosissaan niin, ei, sisään ei pääse ilman pääsykoetta.

   Suoraan sanottuna minua ärsyttää Lapin, Helsingin ja Turun oikisten vertailu. Harva on opiskellut kaikissa noissa, jotta pystyisi arvioimaan sitä, mikä näistä oikiksista on oikeasti paras. Totta on, että tilastollisesti Helsinkiin on vaikein päästä suurimman hakijamäärän vuoksi ja Lappiin taas helpoin, mutta ne ovat vain hakijatilastoja. Se ei tarkoita sitä, että meidän koulu olisi Helsinkiä huonompi tai helpompi, tai että pääsykoe olisi yhtään sen helpompi kuin muissakaan yliopistoissa. Minua ärsyttää nämä ”En päässyt Helsingin oikikseen, mutta olisin varmasti päässyt Lappiin tai Turkuun jos olisin hakenut”- kommentit. Ei sitä voi tietää, kun jokaisella oikiksella on eri pääsykoeaiheet ja eri kirjat. Oikis on oikis, ja se nyt on selvää, ettei pääsykokeesta lukematta selviä.

    Minä en pysty eri oikisten opetustasoa vertailemaan, mutta minulla ei ole mitään valitettavaa Lapin oikiksen opetuksesta. Myöskin aina jos jonkin kurssin suorituksen kanssa on jotain kysyttävää ollut, niin aina olen onnistunut saamaan professorilta vastauksen näihin ongelmiin. Minulle Lapin oikis on aina ollut se ykkösvaihtoehto, enkä hakenut tänne siksi, että tänne olisi helpompi päästä tai pelkäisin kovaa kilpailua pääsykokeissa. Vaikken olekaan täältä kotoisin, minulle Rovaniemi vain tuntui parhaimmalta valinnalta näiden kaupunkien kesken. Voin lämpimästi suositella kaikille Lapin oikista, mutta tietysti harjottelupaikat lakitoimistoissa olisi helpompi löytää Etelä-Suomesta. On tässä kuitenkin se hyvä puoli, että jouluna Joulupukki tuo meille lahjat ensimmäisenä. 

PS. Kun lähetin tämän kirjoituksen aiemmin tänään, pari kappaletta jäi tekstistä uupumaan. Nopea lisäys siis:

J. kysyi, käytänkö meseä ja saako minut lisätä kaveriksi, että voisi joskus jutella reaaliajassa. Käytän meseä silloin tällöin, mutta aika harvoin. Kaveriksi saa tietenkin lisätä, ja viestiä saa myös laittaa.

PPS. Miten oikiksen pääsykokeisiin lukeminen on lähtenyt käyntiin? Nythän myös Turun ja Helsingin pääsykoekirjat on julkaistu. Miltä kirjat tuntuvat?

Tenttimasennusta ilmassa

Sain tänään tentissä märän rätin kasvoilleni. Kyllä minä luin tenttiin, mutta en ehtinyt lukemaan koealuetta kokonaan. Joka ainut kysymys oli siitä osasta, jota en ollut lukenut. Tunsin itseni älyttömän typeräksi satuillessani sivutolkulla puutaheinää.

Nimimerkki Bex kysyi sähköpostitse millaisia arvosanoja olen saanut. No, kaikkea löytyy laidasta laitaan. Vitosia on enemmän kuin ykkösiä, eniten arvosanoja on näiden väliltä, ja hylättyjä on nyt tämänpäiväisen jälkeen enemmän kuin vitosia ja ykkösiä yhteensä.

Olen vihainen itselleni siitä, etten lukenut enemmän. Kysymykset eivät edes olleet vaikeita. Minä taisin todella ansaita tämän epäonnistumisen. Olen sanonut tämän ennenkin, mutta nyt tämä hölmöily saa riittää, ja on aika ottaa itseäni niskasta kiinni. Ei tässä kehtaa kohta edes peiliin katsoa.

Ironista kyllä, A.M. kysyi sähköpostitse vinkkejä tenttiin valmistautumiseen tilanteissa, joissa aika ei riitä koko alueen opetteluun. Nyt tässä varoituksen sana: Tenttialueen opettelu 70-prosenttisesti ei riitä, jos kaikki kysymykset tulevat siitä jäljelle jääneestä 30 prosentista. Täytyy kuitenkin tunnustaa, että pääsykoe on ollut ainut tentti ikinä, jonka koealueen olen lukenut kokonaan. Jokaiseen muuhun tenttiin olen aina mennyt enemmän tai vähemmän tuurilla ja vaihtelevalla menestyksellä. On joitain kursseja, jotka eivät kiinnosta, ja joiden asiat opettelen vain tenttiä varten – kuitenkin suurimman osan kurssien sisällöstä pyrin opettelemaan tulevaisuutta varten, jotta joku päivä minusta tulisi ammattitaitoinen juristi. Tällöin tentin suorittaminen pikaopiskelutyylillä ja tuurilla on karhunpalvelus itselle.

Valehtelisin kuitenkin itselleni ja teille, jos väittäisin, etten lukiessa miettisi sitä, mitähän tentissä voitaisiin kysyä, ja sitten painottaisi näitä asioita opiskelussa. Kun yritän pikaopiskella tenttiin, teen seuraavasti:

1. Etsin käsiini vanhat tenttikysymykset. Tästä näkee, millaisia asioita on aiemmin kysytty, ja myös, onko samoja kysymyksiä kierrätetty useasti. Etsin näihin ja samankaltaisiin kysymyksiin oikeat vastaukset. Artiklan sivuilta löytyvät Lapin yliopiston vanhat kysymykset.

2. Sisällysluettelo on loistava tukisanalista tenttialueen tärkeimmistä asioista. Kannattaa vilkuilla pääotsikot ja väliotsikot, ja miettiä, mitkä asioista olisi ihan ehdotonta osata. Teen näistä asioista monesti muistiinpanot. Voi olla hyvä idea kopioida sisällysluettelo. Tällöin otsikoihin voi myös raapustaa muutamia tukisanoja.

3. Mietin aina, mikä on tenttialueen keskeisin säädösteksti ja luen sen. Laista puuttuu kirjan kommentaariosuus, mutta jos aikaa ei ole kirjan lukemiseen, on lain lukeminen hyvä idea. Monet lait ovat pitkiä, mutta asia on niissä selkeästi tiivistettynä. Esimerkiksi Työ- ja sosiaalioikeuden kurssin tärkein laki oli työsopimuslaki, ja ainakin omalla tenttikierroksellani tentin olisi voinut läpäistä pelkästään tämän lain asiat osaamalla.

4. Selailen kirjaa, poimin käsitteitä, listoja, luetteloita, tärkeiltä tuntuvia asioita. Toivon parasta, ja vannon lukevani seuraavaan tenttiin paremmin.

Vauvajuttuja

Poden nyt pientä syyllisyyttä siitä, että tein lastensuojeluun ilmoituksen naapurin pariskunnasta, joilla on pieni lapsi. Tiedän heidän olevan lastensuojeluviranomaisten tarkkailussa, ja ilmeisesti huostaanotto on ollut lähellä jo aiemmin. Naapurista kuului ensin huutamista, sitten lapsen itkua ja sitten vielä miehen karjuntaa ”Hiljennä se pentu heittämällä se seinään!!”. Tässä vaiheessa päätin puuttua tilanteeseen, ja kävin soittamassa ovikelloa ettei vain mitään tapahtuisi kellekään. Täytyy kuitenkin sanoa, että kynnys sekaantua muiden asioihin oli suuri, mutta pelko vauvan turvallisuudesta oli vielä suurempi. Ehkä me suomalaiset olemme sellaisia, että kunnioitamme toisten yksityisyyttä niin paljon, ettei hurjiinkaan tilanteisiin uskalleta puuttua, vaan mieluummin asioita katsotaan läpi sormien. Vai olemmeko me vain välinpitämätöntä kansaa? Joka tapauksessa tunsin itseni aika hölmöksi seisomassa tuntemattomien ihmisten oven takana, ja kysymässä onko kaikki nyt hyvin, vaikka koko rappu varmasti kuuli, ettei mikään ole siinä asunnossa kohdallaan. Vauva huusi naama punaisena, nuori rouva itki silmä mustana ja miestä ei näkynyt missään. Kuulemma kaikki oli ihan hyvin. Kuiskasin rouvalle että jos tämä tarvitsee paikkaa rauhoittua vauvan kanssa, niin tulee koputtamaan oveen. Mietin, että ylitänköhän tässäkin jonkun näkymättömän rajan, mutta rouva näytti melkein huojentuneelta. Tein lastensuojeluilmoituksen, mutta aloin kuitenkin pohtimaan, toiminko siinä väärin. Enhän minä voi todistaa, että vauvaa on ikinä vahingoitettu, mutta en ikinä antaisi itselleni anteeksi, jos lapsi joku päivä oikeasti olisi hiljennetty heittämällä seinään. Kyllä mielestäni jokaiselle kuuluu vastuu puuttua uhkaaviin vaaratilanteisiin, erityisesti kun kyse on puolustuskyvyttömän vauvan hengestä. Aikuista naista en voi pakottaa hakemaan apua parisuhdeväkivaltaan, eikä se asia minulle kuulu, mutta vauvan henkeä en aio vaarantaa jättämällä lastensuojeluilmoituksen tekemättä. Toivottavasti lapsen vanhemmat ymmärtävät, että ajattelen vain heidän lastensa parasta ja olen huolestunut, missään nimessä en kiusallani tätä tee.

Nyt vauvoista tuli mieleen… Oletteko ajatelleet lasten hankkimista jo opiskeluaikana? Pitäisi kai puhua lasten saamisesta – mummoni aina muistuttaa, että lemmikeitä hankitaan, lapsia saadaan. Minä stressaan kaikesta kamalasti, erityisesti taloudellisesta pärjäämisestä. Tämä on yksi syy siihen, etten ole uskaltanutkaan harkita lasten hankkimista lähitulevaisuudessa vaan vasta joskus kolme-nelikymppisenä, kun olen valmistunut ja toivottavasti minulla on hyvä työ ja koti ja talous kunnossa. Haluaisin kuitenkin tehdä lapset nuorena, jos se vaan on mahdollista. Ja viime aikoina olen alkanut ajattelemaat – olisiko sittenkin mahdollista hankkia lapsia jo opiskeluaikana? Kellään opiskelevista ystävistäni ei ole lapsia, enkä tiedä kuinka taloudelliset ja muut asiat käytännössä toimivat. Onko teillä mitään kokemusta tästä? Millaisia suunnitelmia blogini lukijoilla on tulevaisuuden suhteen? Mainittakoon vielä, ettei minulla ole vauvakuumetta. Haluaisin kuitenkin mieluummin tehdä lapset tähän väliin, kun opiskelukin on hyvin vapaata enkä vielä ole siinä 50:n viikkotunnin uraputkessa mukana.

Harjoitustehtäviä Lapin oikiksen pääsykokeisiin 2012, osa 1

Selailin äsken Oikeusjärjestys osa kolmosta, ja poimin tekstistä joitain kohtia. Tässä olisi muutama harjoitustehtäviä Lapin oikiksen pääsykokeisiin 2012. Nämä ovat nimenomaan harjoitustehtäviä, sillä pääsykokeessa tuskin kysytään näitä tällaisenaan - kaikki nämä on kuitenkin osattava, joten suosittelen lämpimästi testaamaan ennen pääsykoetta osaatko varmasti nämä. Lisää tehtäviä ja harjoituspääsykokeita on luvassa myöhemmin. Tsemppiä kaikille hakijoille!

1. Mitkä periaatteet muodostavat velvoiteoikeuden yleisen perustan? Tee mindmap periaatteista, ja avaa periaatteita lyhyesti mindmappiin. (Velvoiteoikeus)

2. Selitä lyhyesti: (Velvoiteoikeus)

a. Aiheuttamisperiaate

b. Tuottamusperiaate

c. Ankara vastuu

d. Force majeure

e. Isännänvastuu

f. Vastuunsamastus

g. Vahingon minimoimisvelvoite

h. Deliktikelpoisuus

i. Falsa demonstratio non nocet

3. Jälkikäteinen oikeusturva hallinnossa? (Hallinto-oikeus)

4. Tee muistiinpanot lainvalmistelun eri vaiheista. (Miten laki syntyy?)