Heippa vaan!

Yksityiselämässä on tapahtunut paljon viime aikoina ja opiskelujen kanssa pitää myös kiirettä. Kesän tulo myös stressaa – aion opiskella, mutten nosta opintotukea kesän ajalta. Olen toki töissä osa-aikaisesti kuten nytkin, mutta palkka riittää ainoastaan vuokran maksun ja veteen ja sähköön, ehkä. Tiedossa on siis kitkuttelua ja pihistelyä koko kesän, sillä ylimääräisiä kesätöitä ei ole tiedossa. Olen lähettänyt työhakemuksia varmaan sata, mutta yhdestäkään ei ole tullut vastausta, ei edes ilmoitusta siitä ettei minua ole tullut valituksi.

Millaisissa paikoissa oikkarit työskentelevät opiskeluaikana? Onko sellaisella, joka ei ole valmistunut vielä edes notaariksi, mahdollisuuksiakaan saada opintoihin liittyviä töitä? Ne harvat oikkarikaverini, jotka työskentelevät opintojen ohella, työskentelevät esimerkiksi kaupan kassana, baarissa tai vartijana, mutta vain yksi tekee satunnaisesti hommia lakitoimistossa – vain koska hänen isänsä omistaa paikan. Etelämpänä opiskelijoilla onkin paremmat mahdollisuudet työllistyä lakifirmoihin, mutta entäs täällä Lapissa? Huonot työllistymismahdollisuudet onkin Rollon huonoin puoli, muuten minulla ei ole mitään valitettava. Pelottaa vähän valmistua tulevaisuudessa yliopistosta niin, että vaikka CV:ni onkin monenkirjava, niin siitä ei löydy mitään lakihommiin viittaavaakaan. Uteliaisuuttani haluaisin kuitenkin tiedustella onko lukijoideni joukossa oikkareita, jotka jo työskentelevät jossain lakifirmassa tms.? Millaisia hommia opiskelijat voivat tehdä?

Sitten taas lukijapalautteeseen. Kiitos kaikille kommenteista ja sähköposteista. Suurimpaan osaan olen vastannutkin sähköpostitse, mutta haluaisin kommentoida paria saamaani sähköpostia julkisesti blogissani.

   Eräs oikiksessa opiskeleva tyttö lähetti viestin ja kysyi olenko eräs hänen ystävänsä, jonka nimeä en tässä mainitse. Kuulemma kuulostan häneltä paria pientä yksityiskohtaa lukuun ottamatta. Ikävä tuottaa pettymys, mutta en ole hän. Tuo viesti kuitenkin huvitti minua suuresti, sillä vaikka en tuntenut lähettäjää, tunnistin kuitenkin tämän neiti X:n nimen, sillä vasta eilen toivoin olevani hän – tämä X nimittäin pärjäsi eräässä tentissä parhaiten, kun taas minulle siitä tuli hylätty… Jos kuitenkin olisin ollut neiti X, en olisi sitä tunnustanut.

   Myös nimimerkki Mirelle kysyi sähköpostitse syytä anonymiteetilleni. Kyse ei ole mistään salamyhkäisestä tai siitä, että nimimerkin suojissa valehtelisin vapaasti ja keksisin olemattomia, eikä myöskään siitä, että vain teeskentelisin olevani oikeustieteen opiskelija vaikka todellisuudessa olisinkin putkiasentaja, ei sinne päinkään. Kyse on lähinnä ujoudesta. Olen kamalan itsekriittinen, enkä voisi kirjoittaa yhtä vapaasti nettiin, jos kaikki tulisi omalla nimelläni. Kirjoitan tälläkin hetkellä melko persoonattomasti ja neutraalisti, mutta jos nimeni olisi näkyvissä, niin tässä blogissa olisi vieläkin vähemmän minua. En voisi kirjoittaa mitään ystävistäni tai perheestäni tai poikaystävästäni tms., sillä he eivät varmasti haluaisi päätyä internettiin. Haluan pitää tätä blogiani, mutta olen liian ujo pitämään julkista päiväkirjaa omalla nimelläni. Minusta on mukavaa olla näkymätön tai ainakin melko näkymätön, en pidä huomion keskipisteenä olemisesta. Ystäväni eivät kutsuisi minua ujoksi, mutta mielestäni olen sellainen. Ehkä jonain päivänä laitan nimeni tänne, mutta onko sillä mitään väliäkään? Kaikki mitä tänne kirjoitan on totta, riippumatta siitä näkyykö nimeni vai nimimerkki/lempinimi. Muutama lukija tosin tietää oikean nimeni. Allekirjoitin vahingossa pari sähköpostia hyvin virallisen kuuloisesti koko nimelläni, hehheh, mutta mitäs tuosta – luotan siihen, etteivät he paljasta sitä. Ei henkilöllisyyteni mikään suuri salaisuus ole, eikä tärkeä tieto ollenkaan. Haluan vain jatkossakin voida kirjoittaa mistä tahansa, oikealla nimellä se ei onnistuisi. En voisi kirjoittaa yhtään mitään yksityiselämästäni, sillä kaikki minut tuntevat tunnistaisivat myös ne ihmiset, joista mitä puhun, enkä halua sitä. Nimimerkki siis pysyy.

Lappi vs. Etelä

Tänään pidän virallisesti vapaan viikonlopun niin työnteosta kuin opiskelustakin. Tuntuu mahtavalta! Ennen rentoutumisen alkua on kuitenkin siivottava kämppä, pyykättävä, tehtävä ruokaa, maksettava läjä laskuja ja niin edelleen, ehkä myös lajiteltava kaikki opiskelupaperit joita on kertynyt miljoona.

Kiitos kaikille jotka olette lähettänyt palautetta sähköpostitse.

Mari kysyi olisiko mahdollista muuttaa blogini asetuksia niin, että kirjoituksia voisi kommentoida anonyymisti. Totta kai. En ollut huomannutkaan, ettei kommentointi anonyymisti onnistunut. Nyt asetuksia on muutettu, ja halutessa lukijat voivat nimettömästikin kommentoida. Kaikki kommentit ovat tervetulleita!

Haluan jakaa teidän kanssa nyt yhden viestin, jonka vuoksi olin vähällä tukehtua iltapäiväteehen. Eräs poika kirjoitti:

”Moi! Opiskelen tällä hetkellä Australiassa kaupan alaa. Olen hakenut kahdesti Helsingin oikikseen, ja oon ajatellut hakea Lappiin kerran Helsinkii ei ole tärpänny. En jaksaisi lukea uudestaan pääsykokeisiin kun kuitenkin olen jo pari kertaa lukenut, joten pääsisinköhän suoraan sisään jos laitan yliopiston kansliaan sähköpostia? Minulla on kuitenkin kokemusta opiskelusta ulkomailla, ja lisäksi olen kahdesti jäänyt vain 10-15 pisteen päähän Helsingin sisäänpääsyrajasta, ja Helsinkiin on kuitenkin vaikeampi päästä sisään, ja olisin varmaan päässyt sisään Lapin oikikseen jos olisin sinne hakenut. Riittääköhän tämä osoittamaan ansioituneisuuteni niin, että pääsisin sisään ilman pääsykoetta? Kannattaako laittaa sähköpostia?”

   Tuo viesti veti vähän sanattomaksi, vaikka toisaalta mieleen tuli aika monta asiaa, joita olisi tehnyt mieli sanoa. Ensinnäkään en ole varma, onko tämä viesti kirjoitettu kieliposkessa, vai onko raukkaparka sittenkin tosissaan. Vastauksena viimeiseen kysymykseen: Ole kiltti ja laita sähköpostia yliopiston kansliaan. Olen varma, että näitä asioita hoitavat ilahtuisivat viestistäsi, sillä kaikillehan kelpaa hyvät naurut. Jos nyt kirjoittaja kuitenkin oli ihan tosissaan niin, ei, sisään ei pääse ilman pääsykoetta.

   Suoraan sanottuna minua ärsyttää Lapin, Helsingin ja Turun oikisten vertailu. Harva on opiskellut kaikissa noissa, jotta pystyisi arvioimaan sitä, mikä näistä oikiksista on oikeasti paras. Totta on, että tilastollisesti Helsinkiin on vaikein päästä suurimman hakijamäärän vuoksi ja Lappiin taas helpoin, mutta ne ovat vain hakijatilastoja. Se ei tarkoita sitä, että meidän koulu olisi Helsinkiä huonompi tai helpompi, tai että pääsykoe olisi yhtään sen helpompi kuin muissakaan yliopistoissa. Minua ärsyttää nämä ”En päässyt Helsingin oikikseen, mutta olisin varmasti päässyt Lappiin tai Turkuun jos olisin hakenut”- kommentit. Ei sitä voi tietää, kun jokaisella oikiksella on eri pääsykoeaiheet ja eri kirjat. Oikis on oikis, ja se nyt on selvää, ettei pääsykokeesta lukematta selviä.

    Minä en pysty eri oikisten opetustasoa vertailemaan, mutta minulla ei ole mitään valitettavaa Lapin oikiksen opetuksesta. Myöskin aina jos jonkin kurssin suorituksen kanssa on jotain kysyttävää ollut, niin aina olen onnistunut saamaan professorilta vastauksen näihin ongelmiin. Minulle Lapin oikis on aina ollut se ykkösvaihtoehto, enkä hakenut tänne siksi, että tänne olisi helpompi päästä tai pelkäisin kovaa kilpailua pääsykokeissa. Vaikken olekaan täältä kotoisin, minulle Rovaniemi vain tuntui parhaimmalta valinnalta näiden kaupunkien kesken. Voin lämpimästi suositella kaikille Lapin oikista, mutta tietysti harjottelupaikat lakitoimistoissa olisi helpompi löytää Etelä-Suomesta. On tässä kuitenkin se hyvä puoli, että jouluna Joulupukki tuo meille lahjat ensimmäisenä. 

PS. Kun lähetin tämän kirjoituksen aiemmin tänään, pari kappaletta jäi tekstistä uupumaan. Nopea lisäys siis:

J. kysyi, käytänkö meseä ja saako minut lisätä kaveriksi, että voisi joskus jutella reaaliajassa. Käytän meseä silloin tällöin, mutta aika harvoin. Kaveriksi saa tietenkin lisätä, ja viestiä saa myös laittaa.

PPS. Miten oikiksen pääsykokeisiin lukeminen on lähtenyt käyntiin? Nythän myös Turun ja Helsingin pääsykoekirjat on julkaistu. Miltä kirjat tuntuvat?